Blog

Liikutko oikein? Tiedätkö mitä juuri sinun keho ja mieli tarvitsevat?


image not found

Mitä mä ny silleen siitä mitään tiijä ja ei sen ny niin väliä ookkaan, mutta kerronpa kuitenkin oman tarinani asian suhteen. Olen aina pitänyt liikkumisesta kovasti ja harrastellut aktiivisesti kaikenlaisia joukkuepelejä ja käynyt nostelemassa puntteja varmaan yli kaksikymmentä vuotta säännöllisesti 2-4krt/vko. Motivaatio riitti siis punttien nosteluun pitkään, vaikka väliin mahtuu pari nivelleikkaustakin. Merkittäviä tuloksia ei kuitenkaan minun puuroilla, treeneillä ja levolla koskaan tullut, mutta joku salille veti kuitenkin. Joitakin vuosia sitten olin jokseenkin stressaantunut ja uupunut ja siihen sopivaan saumaan sattui kävelemään luokseni FirstBeat-mittaus. Mielenkiinnolla aloin lukemaan testin jälkeistä hyvinvointianalyysiä, josta löytyi kyllä odotetut kehityskohteet stressin ja palautumisen suhteen, mutta yllättäviä tuloksia sain lukea liikuntaraportista.

Raskas salitreeni: ”Ei riittävästi positiivisia terveysvaikutuksia”!

Mittausjaksolle sattui kaksi ihan hyvää salitreeniä ja ajattelin, että se puoli on ainakin kunnossa. Katin kontit, tuomio terveysliikunnasta oli: Kohtalainen – ei riittävästi positiivisia terveysvaikutuksia. Liikunnan määrä ajallisesti oli riittävä ja kaloreiden kulutus oli reilusti yli kiitettävien viitearvojen, mutta liikkumisella ei ollut minulle mitään hyötyä henkisen palautumisen suhteen eikä myöskään kunnon kehittymisen suhteen. Suurimmaksi selittäväksi tekijäksi luulen itselleni riittävän korkean sykkeen ja hapettavan osuuden puutteen. Tästä sitten tuli kerrannaisvaikutuksia unenlaatuun. Huonoimpana yönä, jolloin nukuin klo 21.30-08.00 (olin vissiin vähän väsynyt), alkoi elimistön palautuminen vasta klo 4. Arkipäivinä kun herätys on klo 6, ei elimistö ehtinyt palautua juuri lainkaan.

Keho ja mieli tarvitsevat monipuolista liikuntaa

Tämä oli hyvä herätys minulle. Päädyin kahteen muutokseen liikunnan suhteen – otin viikko-ohjelmaan yhden hiihtolenkin sekä aloitin joogan. Hiihtolenkillä hain nimenomaan riittävän rasittavaa liikuntaa hengityselimistölle ja sydämelle, jolloin aivotkin saavat reilusti happea palautuakseen. Joogalla puolestaan lähdin hakemaan pientä rauhoittumisen hetkeä arjen keskelle, jotta oppisin pysäyttämään elimistön ylikierrokset ja keskittymään juuri olemassa olevaan hetkeen. Muutoksiahan ei tietysti heti tapahtunut, mutta pikkuhiljaa lähtivät unet paranemaan ja välillä tuntui, että arjen vastoinkäymisiäkin tuli vähän vähemmän vastaan. Joogasta on nyt kolmen vuoden jälkeen tullut osittain elämäntapakin ja viime syksyn aikana ohjattuna kävin kahdessa joogassa (hatha- sekä astanga-) ja jotain pieniä hengitysharjoituksia pyrin tekemään myös arjen keskellä. Astanga-joogan kyllä nyt lopetin, koska se oli minulle ehkä hivenen liian vaativaa, joka teki siitä minulle suorittamista. Joka puolestaan taas vie mielestäni perusajatuksen koko joogasta pois. Hathajooga oli ehkä opettanut sen verran, että osasin nyt tunnistaa, ettei astanga ole se mitä kehoni ja mieleni juuri tällä hetkellä halajavat.

Kuulat heilumaan ja keho liikkeelle

Rikkoutuneen olkapään takia puolestaan salitreeni alkoi tuntua pari vuotta sitten kovin vaivalloiselta ja lähes mahdottomalta. Halusin kuitenkin saada jotain liikettä kehoon ja erityisesti olkapäähän, kun en halunnut mennä puukotettavaksi. Niinpä bongasin salilta kahvakuulatunnit ja lähdin reippaasti mukaan – pienillä painoilla hakemaan liikkuvuutta ja liikettä olkapäähän. Tämä lajihan tempaisi minut mukaansa kokonaan. Huomasin, että olkapää ei ottanut nokkiinsa kahvakuulasta, kun liike lähtee etupäässä keskivartalosta ja tässä lajissa myös täyttyivät kaipaamani hapettavan liikunnan elementit. Hiki lensi ja syke oli koko treenin korkealla. Siitäpäs sitä pikkuhiljaa on tullut laajennettua ryhmäliikuntarepertuaaria ja nyt tulee käytyä vähän kaikenlaisissa jumpissa – cross-trainingiä, bosua, toiminnallsia, bodycombattia,… Yleensä menen aina ihan erisuuntaan kuin muut, mutta ei sen ny niin väliä ole. Aina tulee hiki, syke on korkealla ja ennen kaikkea on hauskaa juuri sillä hetkellä kun olen liikkumassa!! Tästä tietysti pitää kiittää myös sitä, että käymilleni tunneille on sattunut todella loistavat ohjaajat SuperFiti:ssä ja FunkyFit:ssä.  Eikä minulla ole kyllä tullut ikävä salin puolen sukupuolijakaumaakaan Wink. Nämä liikuntatottumusten muutokset ovat olleet minulle hyväksi juuri tässä elämäni vaiheessa. Viestini onkin, että kannattaa varmaan itse kunkin pysähtyä aika ajoin kuuntelemaan omaa kehoa ja mieltä sekä oppia tunnistamaan mitähän ne juuri tällä hetkellä kaipaavat. Miten minä olen oppinut näitä tuntemuksia tunnistamaan? Palataanpa siihen joku toinen kerta…

-Markku-

Lue myös:


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.