Blog

130 000 haluaa lisää väkivaltaa kouluun??


Sellaiselta tuo lukema kansalaisaddressissa nyt näyttää. Addressia kerätään Antti Korhosen tueksi, hänen työntäessään huonosti käyttäytyneen oppilaan pois ruokalasta. Määrä kuulostaa minusta aika isolta, ottaen huomioon moniko allekirjoittaneista tietää oikeasti mitä on tapahtunut. Olen puhunut aiemmin meidän jokaisen omasta pään sisäisestä näytelmästä. Uskon, että tässäkin tapauksessa jo pelkästään oppilaalla, opettajalla ja rehtorilla on omassa päässään ihan erilainen näytelmä kuvattuna ja jokainen todennäköisesti ajattelee, että juuri hänen näytelmä on tosi ja ainoa oikea.

Montako erilaista versiota näytelmästä 130 000 ihmistä on mielessään luonut ja kuinka lähellä ihmisten tulkinta on todellisuudesta? Silti aika moni on sitä mieltä, että tätä halutaan lisää. Siis mitä halutaan lisää – väkivaltaako, fyysistä kontaktia, auktoriteettia? Addressissa on pointtinsa itse vaatimuksessa: ”VAADIMME, että laaditaan yhteisesti sovitut pelisäännöt koulukurin palauttamiseksi.” Kuitenkin addressin nimi on, pelastakaa Antti Korhonen ja addressia ollaan käyttämässä Helsingin opetusvirastoa vastaan. Nähtävillä oleva 35 sekunnin video tapahtumasta ei anna minulle sellaista varmuutta tapahtuneesta, että uskaltaisin olla kummankaan puolella.

Jos nyt yritetään irrottautua tästä kyseisestä tapauksesta, niin itse asia on kyllä ajankohtainen ja tärkeä. OECD:n mukaan Suomen koulukuri on maailman kolmanneksi huonointa – heti Argentiinan ja Kreikan jälkeen. Millaisen merkityksen tälle faktalle annamme. Sinällään fakta on neutraali, koska kuri voi olla erittäin löysä, jos ihmiset osaavat siitä huolimatta käyttäytyä järkevästi. Asiantuntemukseni ei riitä tähänkään ottamaan kantaa, mutta tällä hetkellä 10 koululaisvuoden vanhemman kokemuksella haluan julkituoda oman näkemykseni.

Aika ajoin saan opettajilta palautetta lasteni touhuilusta koulumaailmassa. Netti antaa tähän loistavan mahdollisuuden ja palautetta ottaa aina ilolla vastaan – sekä negatiivista, että positiivista. Niin kuin kaikessa muussakin – mielipiteet, ajatukset ja keskustelut eivät ainakaan asioita taaksepäin vie. Muutamia kummallisuuksiakin palautteista löytyy. Esimerkkinä voisi käyttää tapausta, jossa lapsellani oli sisällä lakki päässä. Mitä perhanaa, minunko se pitää tulla ottamaan pois? Tämä oli ajatuksistani ensimmäinen, jonka mieleni loi. Oman lapsuuteni koulussa vielä lennettiin oikeasti niskaperse-otteella pihalle, jos jäi luimistelemaan välitunnin alkajaisiksi sisälle. Nyt opettajien kommentti on, että lapset voivat olla sisällä, koska niitä ei saa ulos. Sittemmin minua valistettiin, että ei sitä lakkia voi ottaa lapselta pois, koska joku vanhempi voi nostaa siitä syytteen ja siitä voi seurata irtisanominen. Aivan, eihän opettaja voi tietää vanhempien käyttäytymistä, vaikka voisi oppilaansa tuntea sen verran hyvin, että tietäisi tämän kaipaavan juurikin Koivuniemen herraa – jos tiedätte mitä tarkoitan. Useimmille lapsille koulu tuo kodin ulkopuolelta vastaan ensimmäisen auktoriteetin. Vaikka olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että ryhmä kuin ryhmä, tulisi saada omaehtoisesti keskittymään perustehtävään, niin reaalimaailma ei valitettavasti taida tätä unelmaa vastata. Välillä siis varmasti tarvitsee antaa vähän isän kädestä, jos lapsi ei ymmärrä, että joitakin sääntöjä on maailmassa yksinkertaisesti toteltava. Ja niitä on toisinaan järkevä totella, vaikka käsky ei omaan arvomaailmaan istuisikaan. Käskyä voi haastaa rakentavasti, mutta se ei tietysti siinä hetkessä kun tunteet ovat pinnassa, helposti keneltäkään onnistu.  Jos me ei edes koulussa opita tunnistamaan väärän käyttäytymisen rajoja, niin seuraava auktoriteetti on luultavasti poliisi. Jatketaanko samaa rataa ja kielletään voimankäyttö myös poliisilta? Olisihan siinäkin ajatuksensa. Mieleni tuotti maiseman lähiympäristöstä, jossa pujopartainen psykologi istuu lootusasennossa kadunkulmassa haastaen elämän peruskysymyksissä väkivaltaisesti käyttäytyvää nuorisoa – eihän tuota tiedä vaikka tehoaisi. Lähdenpä nyt kuitenkin ehdottamaan jotain muuta.

Ja sen muun ehdottamiseen, vaihdan päähäni seuraavaksi teollisuuden suojakypärän. Tässähän on kyseessä niin sanottu läheltäpiti-tilanne. Ilmenemismuoto on ehkä hieman erilainen, mutta mekanismi on täysin vastaava. Voisin kuvitella – paino sanalla kuvitella – että esimerkiksi Alppilassa vastaavan parin (opettaja + oppilas) yhteenotto ei ollut ensimmäinen. Aiemmin oli tapahtunut ”läheltäpiti”-tilanteita, jossa opettajan pinna oli pitänyt. Mitäpä, jos niihin olisi ollut systemaattinen tapa puuttua. Teollisuudessa puhutaan turvallisuuden johtamisjärjestelmästä. Tavoitteena on tunnistaa ja kirjata mahdollisimman paljon läheltäpiti-tilanteita ja tehdä toimenpiteet sille, että varsinaista tilannetta ei edes tule. Käytännön esimerkkejä on lukuisia, sekä onnistuneita että epäonnistuneita. Tärkein asia on koko organisaation sitoutuminen tässäkin asiassa. Kyseisessä omassa esimerkissäni tämä menettely olisi voinut tuottaa kirjatun toimenpiteen, jossa annan ottaa lapseltani lakin pois päästä, jos hän ei kertakäskemisellä tottele. Ei tarvitse byrokratiaa, täysistuntoja tai lain valmistamista, riittää maalaisjärjen käyttö sekä yhteistyö oppilaitosten ja kodin välillä. Ongelmaan on olemassa nopea, helppo ja valmiiksi testattu toimintamalli. Jos kiinnostaa ja haluat saada nopeasti järjestelmän jalkeille, niin tuote on jo olemassa, otapa yhteyttä! Tuotteeseen voit tutustua tästä!


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.