Aikuinen vai lapsellista työvoimaa?
Kirjoitettu
30.08.2016
esimiesjohtaminentyöyhteisö
Usein työelämässä tulee esille, että työntekijän pitäisi toimia itsenäisesti ja kantaa vastuunsa koska he ovat aikuisia. Tämä ei pidä valitettavasti paikkaansa – suurin osa meistä ei kasva koskaan aikuisiksi tai ainakaan pysty olemaan aina aikuinen. Miten tilanne on sinun kohdallasi? Alla on listattu muutama määritelmä, millaista aikuisen vastuullinen käytös tulisi olla työelämässä.
Aikuinen työntekijä käyttäytyy asiallisesti ja noudattaa hyviä käytöstapoja
Joskus huomen tai kiitoskin unohtuu, mutta yleisempi hyvän käytöstavan laiminlyönti tapahtuu mielestäni lähes jokaisessa palaverissa. Emme kunnioita toistemme näkemyksiä tai vaivannäköä. Lähes poikkeuksetta joku lukee palaverissa omia sähköpostejaan tai iltasanomia. Harva on läsnä ja pysähtyy aidosti sen asian ääreen, jota ollaan käsittelemässä. Emme ehkä ymmärrä tarpeeksi, millainen voima ryhmässä voisi olla, jos sitä osaisimme hyödyntää. Mielestäni on parempi jättää palaveri väliin, jos ei sillä hetkellä juuri siihen asiaa ehdi paneutumaan.
Aikuinen työntekijä noudattaa työpaikan määräyksiä ja ohjeita sekä toimitapoja
”Kyllähän meillä on tämä toiminnanohjausjärjestelmä, mutta minä hoidan tämän asian sähköpostilla, kun se on nopeampi tapa.” Tapa on varmasti nopeampi ja kätevämpi juuri minulle, kun samalla muu organisaatio juoksee monta kuukautta tehden sutta ja sekundaa.
Työntekijä hoitaa oma-aloitteisesti ja vastuullisesti tehtävänsä sekä tarvittaessa joustaa ja ottaa laajempaa vastuuta töiden hoitamisesta ja asiakkaiden palvelusta.
”Tämä ei todellakaan minun toimenkuvaani kuulu. Voinhan sen hoitaa, mutta siitä pitää maksaa minulle extraa!”
Aikuinen työntekijä kehittää aktiivisesti ammattitaitoaan sekä opastaa ja tukee muita työyhteisön jäseniä
Yleensä olen kokenut, että ammattitaitoa lähes jokainen haluaa kehittää. Opastaminen ja oman tiedon jakaminen onkin sitten usein vaikeampi tehtävä. Gurut ovat arvossaan ja voi olla parempi pitää osaaminen omana tietonaan tehden näin itsensä tärkeämmäksi.
Työntekijä esittää rakentavasti työtä koskevia parannusehdotuksia, antaa palautetta ja kykenee ottamaan sitä myös vastaan.
Paino on sanalla ”rakentavasti”. Helposti tulee sanottua toisen työstä, kuinka se tulisi tehdä kysymättä asianomaiselta yhtään mitään. Myöskään palautteen antaminen varsinkin kollegoiden kesken, ei aina kovin hyvin suju. Palaute rakentaa vahvasti meidän itsetuntoamme – se olisi loistava väline oikein käytettynä kehittämään työyhteisöä. Vastuu on ihan jokaisella!
Työntekijä hyväksyy toisen erilaisuuden ja kykenee toimimaan yhteistyössä kaikkien kanssa.
”Minä näen maailman omalla tavallani ja olen oikeassa – muita näkemyksiä ei voi olla!” Tämän hankaluuden kanssa painitaan ihan varmasti jokaisella organisaatiotasolla – yritysten ylimmistä johtoryhmistä duunareiden yövuoroihin saakka.
Työntekijä kykenee käsittelemään ristiriitoja, sietää turhautumista ja pystyy tekemään kompromisseja
Turhautuminen on minulle henkilökohtaisesti ehkä kaikkein suurin haaste. Kun tunnen olevani oikeassa (edelliseen kohtaan viitaten) ja asiat eivät etenekään haluamallani tavalla, turhautumisen peikko nostaa päätään. Usein vastaan tulee tilanne, jossa työntekijä ei omasta mielestään saa riittävää palkkaa – turhautuu ja suoritustaso laskee merkittävästi. Kukahan turhautumisesta eniten kärsii?
Oletko aikuinen?
Pystytkö rehellisesti sanomaan, että täytät yllä listatut vaatimukset aikuisuudesta? Harvempi meistä täyttää aikuisuuden vaatimuksia työelämässä ja vielä harvempi esimerkiksi lasten harrastusten parissa. Luulen, että monikaan ei edes tunnista, kuinka lapsellisesti toimii. Ja nekin jotka tunnistavat, eivät kykene aikuismaisesti toimimaan. Olemme kuitenkin vain yksi eläinlaji muiden joukossa ja mitä kuumemmaksi syystä tai toisesta tunnetasomme nousee, sitä eläimellisemmäksi käyttäytymisemme yltyy. Näin se vain menee – täytyy olla itselleen armollinen.
Hyväksy ilmiö – käyttäydymme lapsellisesti
Jokainen voi yrittää astua hieman ulos itsestään ja yrittää tarkkailla omaa toimintaansa objektiivisesti. Tämä auttanee jokaisen omalla kohdalla. Jos puolestaan mietitään työyhteisöjä, ei ilmiölle voine tehdä muuta kuin hyväksyä. On vain rakennettava toimintatavat olettaen, että ihmiset eivät ole vastuullisia aikuisia.
-Markku-
Tämä kirjoitus pohjautuu Pekka Järvisen kirjaan ”Esimiestyön vaikeus ja viisaus” ja on osa esimiesten ja johdon työnohjauskoulutusta.