Mikä on sinulle paras auto?

Kirjoitettu 05.06.2013

Auto ja sen vaihtaminen. Tässäpä onkin pohdinta, joka on meille useimmille tuttu, mutta aina niin haastava. Juuri nyt aihe tuli minulle ajankohtaiseksi. Auton valinta on yksi kaikkein tunnepitoisimmista päätöksistä, joita elämämme hankintatilanteet meille eteen heittävät. Yksi rajoittava tekijä on tietenkin jokaisen oma taloudellinen tilanne, mutta sen pohtiminen jääköön väliin tylsyyden takia.

Perinteisiä teknisiä perusteluja kuulee autokeskusteluissa taajaan. ”Kyllähän vähintään 150hv tarvitaan” tai ”bemarin ajo-ominaisuudet ovat vertaansa vailla”. Missäs sitä auton suorituskykyä Suomen väylillä tarvitaankaan? Suomen teistä 86%:lla nopeusrajoitus on 80km/h tai alle. 100km/h-rajoitus löytyy 13%:lla tieosuuksista ja peräti 1%:lla Suomen teistä saa hurjastella 120km/h – kokonaisuudessaan tämä tarkoittaa 440km:a. Minkä auton alusta tai jousitus ei tähän vaativuusluokkaan kykene? Tokihan kiihtyvyyttä tarvitsee ohitustilanteissa? Paljonko säästämme aikaa vuodessa, jos joudumme odottamaan seuraavaan ohituskaistaan tai muuhun kelvolliseen ohituspaikkaan? Neliveto ainakin on plussaa Suomen talvisissa olosuhteissa? Tokihan näitäkin aamuja löytyy ja niinä aamuina punaisia valoja mäkilähdöissä ja polannetta moottoritiellä – hintansa tälläkin ominaisuudella. Eihän kaikki tekniikka ole turhaa brassailua: ohjaustehostin on ihan mukava, samoin kuin lukkiutumattomat jarrut, airbagit, ilmastointi ja moni muu. Uskon kuitenkin monen hakevan teknistä perustelua tukemaan tai jopa syrjäyttämään tunnetason perustelunsa.

Järkiperusteet

Löytyisikö käyttötarkoituksen kautta järkiperusteluita auton valintaan? Jos aletaan katsella yritysten eturivin leasing-autoja, niin johtotehtäviin on farmarimalli ainakin ihan ehdoton. Tehtävässä tarvitaan myös muuten paljon tilaa, koska yleensä rivissä on merkkien suurimpia kokoluokkia. Tähän perusteluun lähden nyt myös itsekin. Meillä on viisihenkinen perhe, joista iltatähti istuu vielä pitkään turvatuolissa. Lisäksi perheestä löytyy kaksi koiraa. Autona on nyt Skoda Octavia farmari. Tuntuuhan se vähän pieneltä – mihinkäs tavarat mahtuvat, kun reissuun lähdetään? Jokainen istuin on miehitetty ja koirat vievät koko takakontin. Siirrän katseeni isompaan kokoluokkaan: Superb, EMerssu, V70, A6,… Joko nyt alkaa olla tilaa – onhan sitä paljon enemmän. Kas kummaa – jokaisella jakkaralla on taas joku ja kaksi koiraa valtaa takakontin. Eipä siis löytynyt perustelua käyttötarkoituksesta tai pitäisi lähteä katastelemaan Transportteria, en todellakaan. Boxi katolle, tavarat sinne ja eiku reissuun – olipa auto sitten mikä tahansa.

Mitenkä ympäristöystävällisyys? Minä, vankkumaton luonnon ystävä, elämäntapa metsästäjä – siitähän löytyy perustelu. Edelleen meillä on viisi henkilöä ja kaksi koiraa eli mihinkään Micraan me ei voida änkeytyä. Jos laveasti katsellaan farmareita, niin kulutus on järkikoneilla parin litran sisällä per sata kilometriä. Ei kukaan, eikä yksikään tee autonhankintapäätöstä tällä perusteella – väitän.

Omasta autohistoriastani löytyy kaksi Toyota Corollaa – tällä hetkellä ensimmäinen ja viimeinen ihan kirjaimellisesti. Nuo ovat olleet kaksi parasta autoani, jos ajatellaan taloudellisuutta elinkaarikustannusten muodossa. Ensimmäisen Corollan jälkeen hankin farmari Astran – se tuntui hienolta autolta. Paska mikä paska – aina pajalla ja tuli todella kalliiksi. Sitten tulikin ensimmäinen Volvo – se oli ollut aina haaveeni. Liekö johtunut siitä, että lapsuuden kodissani oli aina kartanomallin volovo – 240-sarjaa. Hankin V70:n ja olin onneni kukkuloilla – nyt kyllä kelpaa. Ihan hyvä auto se olikin ja vaihdoin toisen samanlaisen, joka taas oli ihan toisesta päästä laadullisesti. Siihen romuttui kiiltokuvani Volvosta. Volvon aikana aloin miettimään asioita yllä kuvaamallani tavalla ja päädyin hankkimaan Octavian ja olen ollut erittäin tyytyväinen.

”Parempi auto”

Kuopuksen synnyttyä mieleni sopukat kaivoivat jälleen esiin jostain tiedostamattomasta tarpeen vaihtaa ”parempaan” autoon. Järkiperusteena käyttötarkoitus, joka ei kestä siis tarkempaa tarkastelua. Kysymys on aiemmin kirjoittamastani asiasta halun ja tarpeen eroista. Haluan ”parempaa” autoa, vaikka tarvetta sille ei ole. Halun tyydytys tuottaa hetkellistä mielihyvää kun taas tarpeen tyydyttäminen luo onnellisuutta. Joku tiedostamaton pisti minut nyt haluamaan. Olen mieltänyt, että autolla usein halutaan ilmaista omaa varallisuustasoa, statusta työelämässä tai kuuluvuutta johonkin ryhmään. Olen näitä teemoja nyt pohtinut, mutta en oikein osaa löytää varmuutta mihinkään noihin – jos voit auttaa, niin kommentoipa tuonne alas.

Joka tapauksessa olen päätymässä E-Merssuun – toki iäkkääseen. Kertooko tuo lisäys jotain mihin haluan itseäni kategorisoida? Toinen vaihtoehto, joka nyt taas alkaa tuntumaan kaikkein potentiaalisimmalta on, etten vaihdakaan autoa, vaan huollatan ilmastointilaitteen Skodasta ja jatkan sillä. Se olisi ehdottomasti järkivalinta! Mutta kun se tunnekin on tärkeä!

Minkä auton sinä valitsisit, jos saisit valita ihan minkä tahansa? Otetaan reunaehdoksi, ettei autoa voisi koskaan realisoida rahaksi. Painaisiko silloin vaa’assa käyttötarkoitus, tekniset ominaisuudet vai tunne?

Jos haluat tehdä järkivalinnan – niin ostapa tästä tämä nykyinen Skoda. Mutta ostakin nopeasti, voin tulla katumapäälle enkä myykään! Extraetuna tulet näkemään meneekö tunne ohi järjen minun päässäni.

-Markku-