Epäonnistukaamme!
Kirjoitettu
01.11.2014
Hyvinvointi
Jussi Muurikainen nosti Taivas ja Helvetin Jyväskylän aluetapahtumassa esille tärkeän taidon – epäonnistuminen. Se on taito, jota vähemmän harjoitellaan, mutta todella usein joudumme toimimaan epäonnistumisten kanssa. Jussin nosto liittyi yrittäjyyteen. Vajaan vuoden yrittäjyyden opettelemisen jälkeen on helppo yhtyä Jussin ajatukseen. Tärkein taito on ollut sietää epäonnistumisia, kasata paketti uudelleen ja lähteä taas innosta puhkuen yrittämään.
Maidot pitkin seiniä
Kaikki lähtee tietysti jo lapsuudesta – miten me vanhempina tai muina kasvattajina siedämme lasten epäonnistumisia. Jussi otti esiin lapsen kaataman maitolasin. Kuinka usein jaksamme mainoksen mummon tavoin taputtaa lapselle todeten ”hyvä, hyvä”, kun maidot ovat pitkin seiniä? Vaikka se vaikeaa onkin, niin meidän pitäisi jaksaa paremmin hyväksyä epäonnistumisia ja opettaa, ettei maailma epäonnistumisiin kaadu.
Tarvitaan pahoinvoinnin keskuksia
Samaa teemaa käsittelee Olavi Sydänmaalakka. Hän toivoo yhteiskuntaamme pahan olon paikkoja – hyvän olon keskuksia on kyllä riittämiin. Joka tuutista tuppaa kuinka tulisi keskittyä hyvään oloon. Asia yllättäen herättää itsessäkin vahvoja tunteita, kun yrityksemme nimi on Hyvinvoinnin Suurlähettiläät. Tosi asia kuitenkin on, että tärkeämpää olisi osata kohdata vastoinkäymiset, hankaluudet ja ristiriidat. Oikea suhtautuminen elämän haasteisiin on varmasti merkittävin asia henkilökohtaiseen hyvinvointiin. Useampi meistä varmaan hyvän olon kanssa osaa elellä.
Olavia mukaillen – huomioikaa paikat, joissa koette epäoikeudenmukaisuutta, epäonnistumista ja ristiriitoja! Ne ovat arvokkaita paikkoja. Pysähtykää hetkeksi, sillä elämä on tarjoamassa sinulle merkittävän oppimisen hetken. Sitä ei kannata hukata.
Oleellista on nouseminen
Olisi hienoa, jos saisimme luotua lapsillemme tunteen, että tapahtuipa mitä tahansa, niin elämä jatkuu ja hän on hyväksytty lähellemme. Oleellista ei ole se, kuinka monesti me epäonnistumme, vaan kuinka monesti nousemme sieltä ylös – riittää että teemme sen yhtä monta kertaa.
– Markku –