Epäonnistuminen – tuo pahin pelkosi
Kirjoitettu
08.10.2021
tunnelukko
Tuomittu epäonnistumaan. Olen epäonnistuja. Jos tunnelukkosi on epäonnistuminen, olet varma jo etukäteen, että et tule onnistumaan. Todennäköisesti välttelet tilanteita, joissa epäonnistuminen voi olla mahdollista. Pyrit tekemään asioita, jotka tiedät osaavasi ja jotka ovat mukavuusalueellasi. Näet ympärilläsi vain muita ihmisiä, jotka onnistuvat aina. Vaikka vastaasi tulisi tilanteita, joissa olet onnistunut ja saat hyvää palautetta, et siltikään oikeasti usko omiin kykyihisi.
Epäonnistumisen tunnelukko työelämässä
Työelämässä epäonnistumisen tunnelukko näkyy alisuoriutumisena ja ainakin epäonnistumisen pelko aiheuttaa sen, että henkilö ei käytä koko potentiaaliaan eikä ota haastavia projekteja vastaan. Tämä taas takaa sen, että henkilö ei kehity eikä pääse eteenpäin. Uusi, kiinnostava työtehtävä jää hakematta, koska henkilö ei koe olevansa pätevä siihen. Nykyiset työtehtävät sujuvat yleensä hyvin, koska henkilö vaatii itseltään paljon ja pyrkii välttämään virheettömyyttä ja epäonnistumista.
Usko omaan itseen ja omiin onnistumismahdollisuuksiin on heikko, ja näin ollen epäonnistumisen tunnelukko aiheuttaa tilanteen, jossa henkilö kokee epäonnistuneensa huolimatta siitä, että tehtävä olisi muiden mielestä onnistunut. Tämä aiheuttaa kierteen, joka vain kerta toisensa jälkeen pahenee. Mielessä on aina epäonnistumisen mahdollisuus ja tämä aiheuttaa ylimääräistä stressiä ja huolta.
Epäonnistujasta onnistujaksi
Epäonnistumisen tunnelukon avaaminen ei ole luonnollisestikaan helppoa eikä yksinkertaista. Epäonnistujaa ei auta toisten vakuuttelu tai tukeminen, vaan tunnelukon avaaminen täytyy lähteä henkilöstä itsestään. Kun tunnelukosta pääsee eroon, pystyy henkilö myöntämään itselleen ja muille, että pystyy onnistumaan ja huomaamaan omassa toiminnassaan onnistumisia. Hän pystyy myös kehittämään itseään ja vastaanottamaan uusia haasteita eikä kaikkea toimintaa leimaa epäonnistumisen pelko.
Tunnelukon avaamiseksi tarvitaan kuitenkin kannustava ilmapiiri ja tässä työyhteisöllä on merkittävä rooli. Työyhteisön ilmapiirin tulee olla riittävän turvallinen ja avoin niin, että tunnelukoista on mahdollista keskustella ilman leimaantumisen pelkoa. Hyvinvoinnin Suurlähettiläiden valmennusprosesseissa käsitellään usein tunnelukkoja ja sitä, miten ne vaikuttavat työyhteisön toimintaan. Parhaimmillaan valmennusprosessin aikana osallistuja pystyy avaamaan oman tunnelukkonsa ja siitä voi olla suuri apu sekä henkilölle itselleen että hänen ympärillä olevalle työyhteisölle.
-Kaisa
Lähteenä käytetty Kimmo Takasen kirjaa ”Tunne lukkosi”.
Lue muut Tunnelukko-kirjoitukset: