Kielletyt tunteet työpaikalla
Kirjoitettu 29.07.2016
Millaiset tunteet ovat esillä työyhteisössäsi? Onko siellä nähtävissä esimerkiksi innostuneisuutta, katkeruutta, kyynisyyttä, masentuneisuutta vai iloa, surua, pelkoa tai vihaa. Ensin mainitut jäännöstunteet ovat seurausta jälkimmäisistä perustunteista. Väitän, että meidän on työelämässä vaikeampaa – jopa kiellettyä – osoittaa perustunteita, kun taas jäännöstunteiden esiintuominen on paljon arkipäiväisempää.
Oleilun hinta
Kun ihminen on masentunut, ahdistunut tai katkeroitunut, ei hänen työpanoksensa voi olla lähellekään paras mahdollinen. Tälle on laskettu myös kustannus. Suomessa kustannus noin 3,5mrd€ vuodessa (STM 2014: Menetetyn työpanoksen kustannus). Ilmiötä kutsutaan presentionismiksi – sairaana työpaikalla oleiluksi esim. masentuneena. Tuohon summaan ei ole laskettu kuin diagnostisoidut sairaudet eli summa on todellisuudessa vielä suurempi.
Älä siinä marise – perrrrkele!
Tämä kait se perinteisin lääke on eli tunteet piiloon, hampaat irveen ja antaa pöllin juosta! Pitkässä (pöllinkään) juoksussa tämä lääke ei toimi. Historiassa on ehkäpä pärjätty hammasta purren, kun liiketoimintaympäristö on ollut helpompi. Tänään yrityksillä ei ole edes elossapysymisen edellytyksiä, ellei työntekijöiltä saada parasta mahdollista panosta – tämä on tietysti kaikkien etu.
Perustunteiden kimppuun!
Liekö ilmiöön muuta lääkettä, kun osata käsitellä työyhteisössä perustunteita: iloa, surua, pelkoa ja vihaa. Nämä tunteet ovat niin syvällä geeneissämme, että niitä emme voi kieltää tai poistaa. Näitä tunteita jokainen meistä tuntee. Ongelma syntyy siitä, että useimmilla meistä esimiehistä ei ole minkäänlaista osaamista tai halua käsitellä ihmisten tunteita. Ihmiskeskeiset ominaisuudet eivät ole olleet vielä kovin kauan merkittävässä roolissa valittaessa esimiehiä ja johtajia tehtäviinsä. Enkä ole ihan varma kuinka vahvassa roolissa ne ovat vielä tänäkään päivänä – tämän osoittavat useat tutkimukset. Johtajiksi valikoituu asiakeskeisiä ”kovia” ihmisiä ja heitä ehdottomasti johtamisessa tarvitaan. Yhtä paljon tarvittaisiin myös ihmiskeskeisiä johtajia. Omassa pienessä otannassani ilmiö esittäytyy alla olevan kuvan mukaisesti (mukana tilastossa teollisuuden esimiehiä).
Kuva 1. 77% esimiehistä kokee olevansa enemmän asia- kuin ihmiskeskeisiä.
Vastuuta itsestä ja omista tunteista
Ennen kuin vajoamme kovin syvälle jäännöstunteisiin, olisi mainiota, jos osaisimme tunnistaa itsestämme voimakkaat perustunteet ja etsiä itsellemme sopiva keskustelukumppani. Monelleko se on oikeasti oma esimies? Työterveydestä löytyy varmasti osaamista, työnohjauksesta samoin, entäpäs perheestä tai ystäväpiiristä? Ammattimainen osaaminen olisi tietysti parempaa, koska empaattisuus saattaa joskus kääntyä itseään vastaan ja ystävä mahdollisesti hyppää samaan vihan tai ahdistuksen monttuun, jossa itse olet ja lisää vain negatiivista tunnetilaasi. Keskustelukumppanin tavoitteena olisi tietysti pysyä itse pois montusta ja saada vielä kaverikin matkalle ylöspäin.
– Markku –
Tämä blogahdus on osa ”Johdon ja esimiesten työnohjauskoulutusta”. Kirjoitus pohjautuu kirjaan Arikoski, Sallinen: Vastarinnasta vastarannalle – johda muutosta taitavasti.
Lue lisää: