Oman työn arvostus

Oman työn arvostus – oletko ylpeä työstäsi?

Kirjoitettu 22.04.2021

Olen hieman huolissani koko ajan yleistyvästä ilmiöstä, jossa ihmiset eivät enää arvosta omaa työtään ja ole ylpeitä tekemisistään. Esimerkkejä siitä, että oman työn arvostus on alhaista, tulee vastaan koko ajan, kirjailin tähän muutaman.

Muista kiittää työnsä tekijää – hän on kiitoksesi ansainnut

Keskustelin erään lähihoitajan kanssa, joka oli vaihtamassa alaa. Suurimmaksi vaihdon syyksi hän koki, että lähihoitajan työn arvostus on huono. Hän ei kuitenkaan osannut sanoittaa yhtään sellaista tapahtumaa, jossa joku olisi osoittanut, että hänen työtään ei arvosteta. Tunne on tietysti tosi, sitä meistä ei voi kukaan kiistää. Tärkeää olisikin ymmärtää, mistä tunne syntyy. Hoitoalalla on edelleen korkea hierarkia. Vaikka paljon hyviäkin esimerkkejä on, löytyy silti paljon työyhteisöjä, joissa lääkäri ei tule samaan kahvihuoneeseen hoitajan kanssa. Hyvin usein työyhteisöt ovat johtajansa näköisiä. Tulkitsin lähihoitajan kertomasta, että esimerkiksi suhteessa sairaanhoitajiin, lähihoitaja kokee usein olevansa alempiarvoinen. Asiakkaiden näkökulmasta tilanne ei varmasti ole sama. Itse joudun tällä hetkellä seuraamaan aika läheltä lähihoitajien työtä ja olen äärimmäisen kiitollinen heidän työstä ja arvostan heidän työpanosta, mutta muistanko sitä heille sanoa. Muistanko edes kiittää? Paljon lie tehtävissä rakenteissa, koulutuksessa ja johtamisen kulttuurissa, mutta paljon voidaan tehdä myös me jokainen. Yrittäkäämme muistaa kiittää työntekijää ammatista riippumatta, hän on arvostuksensa ansainnut.

Ärsyttääkö itsekehu – osta peili!

Myös sosiaalisessa mediassa itsensä esiintuominen ja ”ylpeily” nostavat monen karvat pystyyn. Tuntuu, että lähes viikottain LinkedInissä keskustellaan siitä, ettei ole hyvä asia kehua itseään. Miksi näin? Se, mistä puhumme ja mitä ajattelemme, lisääntyy. Eikö olisi hienoa, jos jokaisella oman työn arvostus lisääntyisi? Jos toisen menestyminen ja henkilön itse itsensä nostaminen aiheuttaa sinussa negatiivisia tunteita (kateus, ärtymys, ahdistus,…), pysähdy hetkeksi ja makustele tunnetta. Voit olla itsetuntemuksessasi tärkeän asian äärellä. Miksi negatiivinen tunne heräsi? Mikä ajatus tuli mieleesi juuri ennen tuota tunnetta?

Piiloudummeko kulttuurin taakse? Tuotiinko ennen oman työn arvostus paremmin esille?

Väitetään, että oman työn arvostaminen ja ylpeys omasta työstä, eivät sovi kuulu suomalaiseen kulttuuriin. Onkohan se näin? Olimme perheen kanssa toissapäivänä frisbeegolffailemassa, kun eräs herrasmies (70+) pyysi saada liittyä joukkoomme, koska yksin heittely on kovin tylsää. Tokihan joukkoomme mahtui. Hän alkoi samalla kertoa, mitä kaikkea on elämässään tehnyt työkseen sekä myös eläkkeellä ollessaan. Hän oli mm. tehnyt hienoja kaarnatöitä ja voittanut niillä Suomen mestaruuksiakin. Jossain vaiheessa hän haki autosta oman esitekansion ja esitteli hienoja töitään. Kaikesta paistoi ylpeys omasta osaamisesta ja tekemisestään. Mainitsinkin hänelle, että on todella hienoa, että hän osaa arvostaa itseään ja voi vielä luonnollisesti tuoda sen esille – minun sukupolven ihmisillä ei enää oikein tuota taitoa ole tai ainakin sitä katsotaan vähän kummastellen. Sama asia tuli mieleeni kävellessäni vast’ikään hautausmaalla. Vastaan tuli hautakivi puolen vuosisadan takaa. Siinä luki isoin kirjaimin POSTELJOONI N. N. Voisi kuvitella, että hän itse on ollut hyvin ylpeä arvokkaasta työstään ja näin suku on halunnut ammatin kiveen kirjoittaa. Uudemmissa kivissä ei posteljooni-titteliä näkynyt, eikä paljon muutakaan. Olemmekohan vain keksinyt narratiivin, että suomalaiset ovat aina olleet vaatimattomia? Onhan toki hienoa, että moni muukin arvo on noussut työn rinnalle ja ohi. Mielestäni se ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö samalla voisi arvostaa omaa työtään ja tuoda sitä esille.

Muista arvostus omaa työtäsi kohtaan!

Yksi tärkeimmistä itsereflektioista työnohjauksissani koskee myös oman työn arvostamista. Silloin koin onnistuneeni omassa työnohjauksessa erinomaisesti, kun esihenkilö totesi työnohjauksen päätteeksi: ”Enpä ole tullut aiemmin ajatelleeksi kuinka haastavaa ja tärkeää työtä joka päivä teen. Tätähän pitäisi muistaa arvostaa vähän useammin.”

Sanoista tekoihin – mistä itse olen ylpeä työssäni? Hyppäsin aikoinani erinomaisesta tehtävästä täysin tyhjän päälle ilman yhtään asiakkuutta ja ihan toiselle toimialalle. Kuuden vuoden jälkeen pääsin työnantajaksi, työllistämme myös useita valmentajia ja tällä hetkelle meidän valmennettavana on 28 ryhmää ja noin 200 henkilöä. Kyllä kait tästä saa olla ylpeä? Tehkää mieluusti mahdollisimman moni sama perässä!

– Markku –

Lue lisää: