yhteisöllisyyttä

Parantaako konttoreihin paluu yhteisöllisyyttä?

Kirjoitettu 05.10.2021

Tarkoittaako paluu konttoreihin automaattisesti parempaa yhteisöllisyyttä? Poikkeusajat ovat onneksi päättymässä ja työyhteisöt ovat palaamassa vanhaan ja uuteen normaaliin. Mielipiteet jakaantuvat etätöiden suhteen – pitäisikö niiden jatkua vai pitäisikö palata konttoreihin? Tyypillisesti ihminen toteuttaa mielekkyysperiaatettaan. Ihminen haluaa toimia siten, mikä itselle on mielekkäintä. Valitettavasti sillä ei välttämättä ole mitään tekemistä sen kanssa, miten olisi järkevä toimia saatikka, mikä olisi työyhteisön kannalta kaikkein merkityksellisintä.

Yksilöllisyyttä vai yhteisöllisyyttä

Etätyöt on koettu hyvin yksilöllisesti. Paljon on hukkaa työyhteisöistä poistunut, kun aikaa ei pala ruuhkassa jonottamiseen, joutavanpäiväisiin käytäväkeskusteluihin, avokonttorien hälinän tehottomuuteen tai ärsyttävän kollegan aiheuttamien tunnekuohujen tasaamiseen. Toisaalta moni on kokenut etätyön yksinäisenä. Työn ja kodin totaalinen sekoittuminen on aiheuttanut monille ahdistusta ja uupumusta. Toisilta oppiminen ja yhteiset ideointihetket ovat kaventaneet osaamista ja vähentäneet uusien ideoiden syntymistä. Vähätellä ei voi myöskään monen työntekijän tarvetta työpaikan sosiaalisille kontakteille. Hyvin monelle työpaikan sosiaaliset suhteet ovat erittäin merkityksellisiä ja on jopa niin, että joillekin työpaikan sosiaaliset suhteet ovat ainoita suhteita elämässä. Miten tästä vyyhdistä onnistuisi rakentamaan mahdollisimman hyvän kokonaisuuden?

Sekä että: yhteisöllisyyttä ja yksilöllisyyttä

Onneksi työyhteisöjen ei tarvitse valita vain toista. On mahdollista kunnioittaa molempia tarpeita. Hyvä yhteisöllisyys, vuorovaikutuskulttuuri, luottamus tai johtaminen ei synny sattumalta. Se vaatii systemaattista ja pitkäjänteistä työtä. On turha odottaa, että pelkästään palaamalla yhteen saadaan merkittäviä parannuksia aikaiseksi. Leo Festingeriä lainatakseni tuloksekas ryhmä on kiinteä. Kiinteys puolestaan rakentuu kaikista niistä voimista, jotka johtavat jäsenen pysymiseen ryhmässä. Tehtävät ovat mielekkäitä, ryhmä antaa mahdollisuuden kehittyä, ryhmä koetaan yhtenäiseksi tehtävää suorittaessaan, jäsenillä on yhtenevät näkemykset kuinka tehtävät toteutetaan ja mitkä ovat yhteiset tavoitteet. Ihmisten tulee nauttia ryhmässä työskentelystä, ryhmästä tulee löytyä itselle merkityksellisiä ihmisiä, ryhmässä arvostetaan kaikkien mielipiteitä ja jäsenet viihtyvät hyvin toistensa kanssa. Yllä olevien asioiden kehittäminen vaatii aktiivista keskustelua, asioiden yhdessä ymmärtämistä, tutustumista toisiin ihmisiin ihmisinä, ryhmän sääntöjen aukikirjoittamista ja normittamista jne. eli paljon vaativaa aivotyötä.

Ratkaisuna työyhteisön kehittämisprosessit sekä vapaus valita työ tekemisen muoto

Yhteisöllisyyttä tarvitaan. Ryhmissä on voimaa. Menestyvä ja arvostettu yritys ei varmasti synny tulevaisuudessa sillä, että jokainen puurtaa itsekseen kotona ja yhdessä ollaan vain virtuaalisesti. Uskallan väittää, että tulevaisuudessa yhteisöllisyydellä on entistä enemmän merkitystä – se tullee olemaan erottautumistekijä. Ne menestyvät, jotka osaavat hyödyntää yhteisön voiman. Yhtenä konkreettisena vaihtoehtona on rakentaa toimintamalli, jossa yhteisön ryhmädynamiikkaa rakennetaan systemaattisesti. Hyvinvoinnin Suurlähettiläät ovat tätä työtä tehneet lukuisten työyhteisöjen kanssa ja vuodesta 2013 lähtien. Tämä vaatii toki työyhteisöltä aikaa ja halua, mutta tutkitusti takaisinmaksuaika on lyhyt. Näin toimien mahdollistuu hyvin työntekijöille vapaus myös valita tekeekö varsinaisen työnsä etänä vai muiden kanssa yhteisessä tilassa – kuka mitenkin kokee sen mielekkääksi. Erilaiset yksilöiden toimintatavat aiheuttavat usein haasteita työyhteisöissä, mutta jos systemaattinen työyhteisön kehittämisprosessi on käynnissä, asiat tulee kyllä keskusteltua ja sovittua niin, ettei kenenkään tarvitse kokea epätasa-arvoisuutta, kateutta, ahdistuneisuutta tai mitään muutakaan negatiivista tunnetta ainakaan turhan pitkään.

Eläköön uusi normaali!

Niin ärsyttävä termi kuin uusi normaali onkaan, olisi hienoa, että se tarkoittaisi työyhteisöissä sekä parempaa yhteisöllisyyttä että parempaa yksilöllisyyttä. Me ainakin uskomme tämän olevan mahdollista.

– Markku –