ryhmässä

Ryhmässä – miten minä toimin?

Kirjoitettu 27.02.2016

Toimiessamme ryhmässä, meillä on aina kaksi tavoitetta. Tavoite suorittaa jokin tehtävä sekä sosioemotionaalinen tavoite edistää ryhmän yhtenäisyyttä, jotta ryhmän yhteistyö kehittyisi. Jos ryhmän jäsenet eivät onnistu jälkimmäisessä tavoitteessa, syntyy konflikteja ja lopulta ryhmä hajoaa. Tätä ilmiötä kutsutaan ryhmän kaksoistavoitteeksi – sitä olen pohtinut esimerkiksi kirjoituksessani: ”Mihin sinun ja ryhmäsi aika kuluu?”

Vuorovaikutuksen jaottelu eri osa-alueisiin

Yli 50 vuotta sitten Herra Bales jaotteli kaksoistavoitteen molemmat osa-alueet edelleen 12 luokkaan väittäen, että kaikki käyttäytymiset, jotka ryhmän vuorovaikutuksessa ilmenevät, voidaan sijoittaa näihin luokkiin. Tästä syntyi IPA eli Interaction Process Analysis (ei siis Indian Pale Ale, kuten ehdit jo toivoa). Millaiset käyttäytymiset esiintyvät sinun ryhmässäsi ja ennen kaikkea sinussa itsessäsi? Löydätkö mahdollisesti jotain sellaista käyttäytymisestäsi, jota haluaisit muuttaa, jotta ryhmäsi toimisi paremmin?

Kiinnostaako oma vai toisen mielipide?

Balesin tutkimusten mukaan tyypillisintä käyttäytymistä ryhmässä on esittää oma mielipide asiasta (30% kaikesta vuorovaikutuksesta). Toisen mielipidettä kysytään yli kymmenen kertaa harvemmin! Sama ilmiö on neuvomisessa, johon sisällytetään informointi, toisto, selventäminen ja toisen ajatuksen vahvistaminen. Neuvoja annetaan noin viisi kertaa enemmän kuin niitä pyydetään. Tehtäväalueen kolmas parivaljakko liittyy ehdotusten tekemiseen tai pyytämiseen. Tähän ryhmät käyttävät vuorovaikutuksestaan vain noin 9%.

Milloin viimeksi nostit toisen henkilön statusta?

Tunnetavoitteen täyttämisessä merkittävin ilmiö on olla samaa mieltä: hyväksyä vaieten, myöntyä, ymmärtää ja kannattaa. Helpoimmalla pääsee, kun on samaa mieltä. Merkittävästi vähäisemmälle jää jännityksen lieventäminen: leikinlasku, nauru sekä tyytyväisyyden näyttäminen. Kaikkein vähäisimmäksi meillä jää yhteenkuuluvuuden osoittaminen: toisen statuksen nostaminen, auttaminen ja palkitseminen. Tämä on mielestäni surullista. Miksi me niin harvoin autamme toisiamme, nostamme toisen statusta tai palkitsemme? Suurinta palkitsemista voi olla vaikkapa se, että kertoo työkaverilleen arvostavansa hänen toimintaa tai erilaista mielipidettä. Millainen olisi työyhteisö, jossa mittarina olisi toisen statuksen nostaminen? Ainakin jokainen voisi sellaisen mittarin ottaa itselleen käyttöön – haluan nostaa toisen ihmisen statusta yhden kerran päivässä tai edes viikossa!

Tunnealueen kielteisistä ilmiöistä eri mieltä oleminen on kaikkein tyypillisintä. Erimieltä voidaan olla ääneen tai vaieten, voidaan esiintyä muodollisesti tai vaan olla auttamatta. Lisäksi voidaan osoittaa jännittyneisyyttä negatiivisella tavalla tai jopa vihamielisyyttä alentamalla toisen statusta, puolustautumalla tai mahtailemalla.

Alla olevassa taulukossa on vedetty yhteen kaikki ryhmän vuorovaikutusilmiöiden osa-alueet IPAn mukaisesti.

Vuorovaikutus

Miten minä käyttäydyn ryhmässä?

IPA on tehty tutkijoiden käyttöön. Mielestäni sen tärkeämpi anti olisi, että jokainen yksilö oppisi tunnistamaan omasta käyttäytymisestään näitä ilmiöitä ja tietoisesti pyrkisi toimimaan niin, että oma toiminta edistäisi ryhmän yhtenäisyyttä ja hyvinvointia. On mahdoton vaatimus, että jokainen meistä jokaisessa tilanteessa näin toimisi. Mutta yhtä kohtuutonta on mielestäni se, etteikö jokainen olisi velvollinen joskus yrittämään toimia vastoin omia alkukantaisia toimitapojaan, jos jokin toinen tapa veisi ryhmää paremmin eteenpäin. Johtamisen näkökulmasta tutkimus nostaa esiin kahden johtajan todennäköisyyden: tehtäväjohtajan ja sosioemotionaalisen johtajan. Jokaisesta ryhmästä jollakin tavalla löytynevät nämä molemmat johtajat – voivatko löytyä samasta henkilöstä, en tiedä? Kokemukseni perusteella olen ihan varma, että jos jompikumpi johtajuuden ulottuvuuksista puuttuu, ryhmä ei toimi – ei edes välttävästi!

– Markku –

Tämä blogahdus perustuu Donald C. Penningtonin kirjaan ”Pienryhmän sosiaalipsykologia” ja on osa johdon ja esimiesten työnohjaajakoulutustani.

Muut postaukset kirjasta