Saavutettu etu vai pakotettu haitta?
Kirjoitettu 28.04.2023
Näin työn juhlan alla ja uuden hallitusohjelman laatimisen aikaan, on hyvä pohtia yhtä työelämän syöpää – saavutettu etu. Kävinpä yrittäjänä jokunen vuosi sitten vappumarssilla. Omaa kuplaansa on hyvä jokaisen aina välillä raaputella. Bannereiden viestit saavutetuista eduista jäivät kovasti mieltäni vaivaamaan. Varsinkin työehtoneuvotteluissa, ihan yksityishenkilöstä liittotasoon, saavutetuista eduista ei voida luopua. Ei edes keskustella – tai siihen loppuvat neuvottelut. Onko näin millään muulla elämänalueella?
Urheilussa ei saavutettu etu auta ainakaan
Urheilusta ensimmäisenä tulee mieleen tennis. Siinähän nimensä veroisesti tasaisen erän päätteeksi voi toinen saada edun puolelleen. Etu ei ole mitenkään hirveän pysyvä, se voi olla menetetty jo seuraavalla syöttövuorolla. Varsinkin joukkuelajeissa puhutaan kotiedusta. Eipä se kuitenkaan kovin taattu etu ole ja meneepä kausia, jolloin voi puhua kotihaitasta joidenkin joukkueiden kohdalla. Muistuupahan karvaasti vielä mieleen Helsinki, kevät 2003, jääkiekon MM-puolivälierä FIN-SWE ja tilanne 5-1 – silloin tuntui, että kyllä tällä edulla kotikisoissa voitto tulee. Ei auttanut kotietu – ei, piti tuostakin saavutetusta edusta luopua ja turpiin tuli 5-6. Urheilussa ainakin pitää saavutetun edun kanssakin tehdä töitä, ymmärtää tilannekuva sekä tarvittaessa muuttua ja sopeutua – tai turpiin tulee.
Saavutettu etu parisuhteessa kestää loputtomiin?
Parisuhteessa puolison löytäminen on hyvinkin suuri saavutettu etuoikeus. Eipä siihenkään passaa tuudittautua ja todeta liiton lähtiessä alamäkeen, että kyllä tämä on saavutettu etu, ei minulta saa puolisoa pois ottaa. Mikään ei ole itsestään selvää. Muututtava ja kehityttävä on molempien osapuolien ja hyväksyttävä toisenkin näkökannat.
Työelämän saavutetut edut ovat tabuja!
Työelämästä otan esimerkiksi kaikkein ilmeisimmän saavutetun edun – 8 tunnin työpäivän. Tämä on ollut aikoinaan tärkeä saavutus, mutta kestääkö se lähempää tarkastelua tämän päivän työn haasteisiin. Monelleko yritykselle on tärkeää, että ihmiset tekevät työtä 8 tuntia päivässä, viitenä päivänä viikossa ja 22 päivänä kuukaudessa? Joillekin on – yhä useammalle ei. Työt eivät jakaudu tasaisesti kalenterivuoden osalta, eikä edes viikon päivien osalta. Monelleko työntekijälle on tehokkainta ja tärkeää tehdä juuri klo 8-16 töitä? Joillekin on – yhä useammalle ei. Entäpäs pekkanen – yksi tärkeä syy tähän työajantasaamisvapaaseen on joskus ollut, että täytyy päästä virka-aikana hoitamaan asioitaan 2,5 tunniksi joka viikko. Minkälainen tarve nykypäivän yhteiskunnassa on päästä virka-aikana yhtään mihinkään? Yhtään enempää työpanosta per henkilö en ole hakemassa, vaan näkisin, että sama panos olisi järjestettävissä huomattavasti tehokkaampaan hyötykäyttöön. Nykyinen järjestelmä pakottaa monet yritykset tehottomuuteen. Tässä vain kaksi esimerkkiä sadoista sopimuksen yksityiskohdista ja yritin vielä valita sellaisen edun esimerkiksi, josta nyt ei ainakaan voi keskustella. Hyvänen aika, olisi aivan mielenvikaista lähteä keskustelemaan pois 8 tunnin työpäivistä – aivan pöyristyttävä ajatus. Herätkää hyvät neuvottelijat ja katsokaa ympärillenne!
Vanhojen saavutettujen etujen ikävä puoli on vielä se, ettei kukaan koe niitä etuina. Ne ovat jo aikaa sitten muuttuneet itsestäänselvyyksiksi ja vaatimuksiksi.
Asiakkaan etu – yhteinen etu!
Haluaisin nähdä työelämässäkin, että saavutetuista eduista pystyttäisiin luopumaan maalaisjärjen kanssa. Maailma on muuttunut – viimeksi tänään, ja edut eivät voi pysyä kautta maailman sivun samanlaisia. Nykyisellään kun kaikki pitävät kiinni omistaan, ei enää työn toteuttavalle työyhteisölle jää yhtään mitään pelimerkkejä, joilla joustaa, palkita ja kannustaa. Nyt tuntuu, että yritetään survoa kolmion muotoisia palikoita ympyrän muotoisiin reikiin väkisillä. Hirveästi vaan palaa aikaa erilaisten järjestelmien ylläpitämiseen niiden vaikuttamatta kenenkään elämään yhtään mitenkään.
Aivan liian moni pelkää, että saavutetuista eduista luopuminen heikentää työntekijän asemaa. Pelko on isossa kuvassa aiheeton. Menestyvää liiketoimintaa ei tänä päivänä Suomessa rakenneta kohtelemalla työntekijää huonosti. Kun yleissitovuutta puretaan, varmasti yksittäisiä negatiivisia esimerkkejä muutosvaiheessa tulee vastaan. Nämä yritykset eivät tule saamaan hyviä työntekijöitä, eivätkä ne tule menestymään. Tällaiset yritykset kuolevat pois kuten kuuluukin tapahtua.
Edellisen hallituksen aikana ravisteltiin instituutiota tosissaan – toivottavasti tulevan hallituksen aikana ravistellaan rakenteita. Ainoa elintärkeä ja kaikille yhteinen etu, josta tulee pitää kiinni, on asiakkaan etu!
-Markku-