Savupiippuyritykset digiturbulenssissa

Kirjoitettu 26.05.2013

Pekka Viikarin kirjoitus ”Savupiippuyritykset eivät tarvitse somea, vaan kehitystä.” Janne Nyyssösen blogissa viritti vaihteeksi ajatuksiani siitä, miksi niin harva perinteinen teollisuusyritys hyödyntää digitaalisuudesta saatavia etuja. Aika usein olen tullut lopputulemaan vastaavan tyyppisessä kysymyksessä, että ihmisillä ei ole halua tehdä asioita – voi tässä olla kyse siitäkin, mutta uskon suurimman esteen olevan kuitenkin ymmärryksessä. Digitaalisten verkostojen mahdollisuuksia ei ymmärretä. Yritänpä avata oman ajatusmaailman, joka perustuu jo yli 17 vuoden kokemukseen savupiipputeollisuudesta – herranenaika, siitä on sitten kauan, kun hitsasin ensimmäiset teräslevyt yhteen aikoinaan Tornion Outokummun tehtaalla. Kesä -96, Greenline ja GoGoJambo! (kylläpä taas lipsahti)

Itse löydän neljä eri kategoriaa, joissa digitaalisia verkostoja kannattaisi hyödyntää:

  • yksisuuntainen viestintä,
  • tietoisuus – mitä meistä puhutaan,
  • tiedonhaku ja jalostaminen sekä
  • ihmisten välinen kommunikaatio.

Yksisuuntainen viestintä – osa-alue joka osataan ehkä parhaiten. Linkedin suoltaa tasaisesti kohdennettu työpaikkailmoituksia ja kaupat julkaistaan ensimmäisenä twitterissä. Tämä osa-alue on yrityksille helpoin, koska analogia perinteiseen mainontaan on identtinen – vain kanava vaihtuu. Tehdään mainos tai sivu ja laitetaan nettiin. Miinuspuolena perinteisempiin medioihin kuten televisioon verrattuna tulee siinä, että televisio pakkosyöttää informaatiota ihmisille – somessa pitää olla aidosti kiinnostava, että kansa hakeutuu yrityksen äärelle.

 

 

Mitäs tämä pieni määrällinen tutkimus meille voi kertoa. Ensimmäinen digitaalisen verkoston ominaisuus on, että olemassa olevaa on vain se, mitä verkostosta ensimmäisinä löytyy. Kyseisillä yrityksillä voi olla monia alatilejä yms., mutta nuo tarttuivat minun haravaan. Yksisuuntaisen viestinnän näkökulmasta Twitter näyttäisi olevan muutamalla suomalaisella yrityksellä käytössä – pari esimerkkiä tarttui haaviin myös yrityksistä, jotka ovat näköjään Twitterissä, kun joku on käskenyt olla somessa. Pelkästään se, että on jossakin mediassa, tavoittaa joitakin ihmisiä – potentiaalisia asiakkaita? En ole varma. Kyllähän monen globaalin B2B-yrityksen mainoksia näkee pienten pesäpallokenttien laidoilla ja vaikkapa Nurmoolaisen taksin kyljessä. Eihän nekään ole mistään muusta mediasta pois, kuten ei passiivinen läsnäolo somessakaan. Jos Tankolan rinteelle laittaa ison Mäkkärin valomainoksen, niin näkeehän senkin sieltä joku. Minkä Tankolan? No sen, joka on Virtalan ja Vääränperän välissä.

Pointti no1: passiivinen läsnäolo somessa on sama kuin menisit mainostamaan itseäsi keskelle metsää

Seuraavaksi siirrytään digitaalisten verkostojen luomaan tietovirtaan yrityksistä. Olemalla itse poissa verkostoista, ei tarkoita sitä, etteikö yritys voisi elää erittäinkin voimakasta elämään niissä – jäniskin luulee osaavansa tämän tempun. Viimeaikaisista tapauksista nousee mieleeni Teknos. Kaikki mitä minä tapauksesta tiedän, on tullut minulle somen kautta, esimerkiksi: ”Viestintästrategia – Tapaus Teknos”. Teknosta ei näy Twitterissä ja he ehkä luulevat, ettei sinne kannata mennä, kun siellä ei osata olla. Se ei tarkoita sitä, etteikö yritys siellä siitä huolimatta olisi ja jos itse ei ole tuomassa keskusteluun omaa näkökulmaansa, voi keskustelu värittyä hyvinkin yksipuolisesti. Keskustelu Teknoksesta ja Mätäjoesta on ollut Twitterissä vilkasta. Minitutkimukseni perusteella muutamat yritykset ovat tämän oivaltaneet. Nämä yritykset näyttävän aktiivisesti seuraavan isoa määrää Ihmisiä. Muutamaa yritystä puolestaan ei kiinnosta seurata ketään tai lähes ketään ja jos seurataankin, niin sitten seurataan jotain toista mediaa tai yhteisöä eli langetaan jälleen vanhanaikaiseen: olen somessa – enkä tilaa lehteä, vaan seuraankin samaa pakkosyöttävää mediaa somessa.

Pointti no2: Yrityksesi on varmasti sosiaalisessa mediassa mukana, halusitpa tai et

Kolmas teema on olla mukana erilaisissa yhteisöissä jalostamassa ajatuksia eteenpäin. Tämä blogikirjoitus on yksi esimerkki tällaisesta. PViikari ja Nysses pohtivat tätä aihetta Twitterissä, josta itse sain kimmokkeen pohtia asiaa blogipostauksen verran lisää. Heitän nyt tämän pallon takaisin somen virtaan ja ehkä se taas tuo jollekin jotain lisää – ei minusta keneltäkään mitään pois. Itse olen oppinut taas paljon, ehkä työyhteisönikin saa tästä jotain ja moni muu. Miksi yritykset eivät aktiivisesti hyödynnä paremmin sosiaalisia yhteisöjä ajatusten jalostajina – asuuko kaikki viisaus oman yrityksen työntekijöissä vai pelätäänkö, että vain me tiedämme asiat, emmekä niitä halua muille jakaa.

Pointti no3: Verkostot mahdollistavat ajatusten ja ideoiden edelleenjalostamisen uskomattoman tehokkaalla tavalla, jos niin aidosti haluamme.

Sitten viimeiseen kohtaan eli ihmisten väliseen kommunikaatioon ja tiedon jakoon. Miksi yritykset ovat esillä messuilla? Miksi yritykset ostavat mainospaikkoja formuloiden kyljestä tai kaukaloiden laidalta? Siksi, että halutaan että IHMISET näkevät ja kuulevat meistä. Halutaan olla esillä. Ei näissä foorumeissa hirveästi faktaa jaeta vaan mielikuvia. Sitten kun meillä olisi tehokas ja edullinen työväline käytössä – nimeltään some, niin sitä ei haluta käyttää. Jos yrityksellä on vaikkapa 1000 työntekijää ja jokaisella 300 Linkedin kontaktia, mitä se tarkoittaa markkinointikanavana. Jos sovitaan, että jokainen jakaa päivittäin/viikoittain jotain positiivista yrityksestämme, se tarkoittaa 300 000 mainosta päivittäin/viikoittain. Jos näistä puolestaan vaikkapa 10% jakaa tarinamme edelleen, jakajia on 30 000 ja heillä puolestaan kontakteja taas 300 – tarkoittaa se 9 000 000 ihmisen kattavuutta.

Toki tuossa on jo samoja ihmisiä iso nippu, mutta esimerkki kuvaa kuitenkin digitaalisten verkostojen tehokkuutta, jos sitä vertaa esimerkiksi messujen tehokkuuteen/sijoitettu euro. Jos vielä organisaatio oppisi pelkän jakamisen sijasta keskustelemaan aidosti aiheista, se tekisi yrityksestä kiinnostavan ja lisäksi loisi meistä kuvan ihmisinä. Ihmiset kiinnostavat ihmisiä – eivät yritykset. Liiketoiminta on aina ihmiseltä ihmiselle, eikä kasvotusten käytyjä keskusteluja korvaa mikään. Sosiaaliset verkostot auttavat meitä tutustumaan toisiimme ja antaa paljon lisää myös kasvotusten käytävään keskusteluun.

Pointti no4: Monellako yrityksellä on varaa jättää näin edullinen ja tehokas markkinointikanava käyttämättä?

-Markku-