Taivas + Helvetti: Nyt vittu juostaan!
Kirjoitettu
22.10.2013
johtaminen
Viimeisimmän vapaavalintaisen EMBA-opukseni kunnian saa kovaa mainetta silppuroinut Puustisen ja Mäkeläisen kirjoittama yrittäjyyden case-kirja: Taivas+Helvetti. Kirja on odottanut hetken vuoroaan ja siihen nyt innolla tartun. Yrittäjähenkisyys on lähellä sydäntäni. Lapsuuden elin yrittäjäperheessä, enkä oikein muuta mahdollisuutta menestykseen osaa nähdä missään muussakaan liiketoiminnassa tai työtehtävässä. Teitpä mitä tahansa työtä, uskon yrittäjämäisen ajattelun ja toimitavan tuottavan sekä yksilölle että yritykselle parhaan mahdollisen lopputuloksen. Minkäslaista näkökulmaa tämä kirja tarjoaa tuohon ajatteluun ja toimitapoihin – se selviää nyt alkavasta sarjasta. Poimin pari ajatusta jokaisesta casesta, joita pohdin etiäpäin.
Sisu ja ahkeruus ovat Suomesta poissa!
Ensimmäinen case on Rovio Entertainment Oy: ”Nyt vittu juostaan!”. Rovion menestys perustuu jumalattoman kovaan duuniin, niin kuin varmasti monen muunkin menestyvän yrityksen ja varsinkin yrittäjän. Kun katson ympärilleni, joudun toteamaan, että harvassa paikassa näkee jumalattoman kovasti duunia paiskivaa väkeä. Näkeehän sitäkin toki – viimeksi viime viikolla vanhassa navetassa, kun erehdyin eläkeläisukkojen kanssa hirvenruhon leikkuuseen. Siinä porukassa ei valitettu, että materiaali on epäkuranttia ja välineet paskoja. Tehtiin mikä piti muutaman perkeleen kanssa ja homma meni pakettiin reippaassa tahdissa. Muuten havainnot ovat valitettavan vähässä.
Suomalaisesta sisusta on mielestäni turha enää puhua, ei se ainakaan kilpailuetumme ole. Tuntuu, että vastuuta ja työn tekemistä halutaan pakoilla, se tuntuu vastenmieliseltä – työn tekeminen ei enää kuulu työnkuvaan.
Merkitys puuttuu
Miksi kova duunin paiskiminen ei enää kiinnosta? Yksi havaintoni on, että ei ole enää merkitystä sillä, miten työsi teet vai teetkö mitenkään. Ilman työtäkin Suomessa pääsee sellaiseen elintasoon, että se monia tyydyttää. Kun vastapainoksi vaakakuppiin laitetaan vielä vapaus ja vapaa-aika, miksipä lähteä siivoamaan, hanttihommiin, risusavottaan tai marjanpoimintaan. Ei ole mitään merkityksellistä seikkaa, miksi pitäisi lähteä – onhan noita ulkomaalaisia, jotka voivat ne hommat tehdä. Eikä tämä mentaliteetti rajoitu sen kummemmin mihinkään työntekijäryhmään. Samoja havaintoja voi tehdä jatkuvasti herrasta narriin toimialasta riippumatta.
Työn tekemiselle on edellytykset – aina
Tässä olisi mielestäni meillä jokaisella pysähtymisen ja miettimisen paikka. Väitän, että puoliteholla tekeminen on henkisesti huomattavasti raskaampaa kuin täydellä kaasulla painaminen – molemmissa tapauksissa toki ajallisesti työn, levon ja vapaa-ajan tasapaino on erittäin tärkeää. Ei pidä sotkea näitä asioita keskenään. Me menemme helposti sen taakse, ettei ole työn tekemisen edellytyksiä. Pötypuhetta, niitä on jos me itse haluamme ja sisua oikeasti löytyy.
Niistähän sä opit, kun feilaat!
Ennen menestymistä Roviolla tehtiin useita kymmeniä suuria ja tuhansia pieniä virheitä. Tässä on toinen nostoni: ”Niistähän sä opit, kun feilaat. Pakko niitä on ottaa kantapään kautta. Tämä talo on rakennettu suolle, Perkele.” Silloin kun oikeasti uskalletaan painaa kovasti duunia, virheitä sattuu. Se on nähty ja se pitää hyväksyä. Liian moni pelaa mielestäni nykyään liian varman päälle. Projektit pitkittyvät ja käytäntöön saadaan varsin vähän. Pitää uskaltaa tehdä, pitää uskaltaa ottaa riskejä, pitää uskaltaa epäonnistua! Siteeraanpa vielä Coelhon Paulia: ”Tiedon tie tarkoittaa sitä, ettei pelkää erehtyä”.
Verkosto, verkosto, verkosto
Strategisena pointtina poimin vielä yhden teeman – verkostojen johtamisen. 2000-luvun alussa pienet pelitalot olivat osana isojen teleoperaattoreiden alihankintaketjuja. Operaattorit yrittivät maksimoida omat voittonsa välittämättä miten muu arvojärjestelmä voi. He rohmusivat itselleen 70% pelien tuloista. Voiko yritys menestyä, jos sen verkosto voi huonosti? Sitten tuli Apple, joka otti 30% osuuden ja lisäarvona verkostolle tarjosi palveluina kaiken. Muutamien vaiheiden jälkeen tulikin Angry Birds ja kaikki tajusivat mistä oli kysymys: ”Nyt vittu juostaan!” Eikä taida Applellakaan niin kauhean huonosti mennä.
-Markku-
Juttusarjan muut osat: