Terveys ei tartu, sairaus tarttuu!
Kirjoitettu
10.11.2013
johtaminenryhmäryhmädynamiikka
Otanpas seuraavaksi pari poimintaa kauppatieteen ylioppilaan Sarasvuon Jarskin tarinasta kirjassa Taivas+Helvetti.
Vain sairaus tarttuu
Jari toteaa Trainers’ Housen ja Satama Interactiven fuusion yhdeksi epäkohdaksi, ettei hän oivaltanut yrityskulttuureja yhdistäessään, ettei terveys ja hyvä kulttuuri tartu – vain sairaus tarttuu. Itsekin olen päässyt osalliseksi useamman yhteisön yhdistämiseen ja noinhan se menee. Vaikka kuinka jalosti ajatellaan, että otetaanpa molemmista kulttuureista parhaimmat puolet ja mennään niillä eteenpäin, niin juuri niinhän se ei mene. Mikäs siinä onkin, ettei se automaattisesti mene niin?
Olisiko tässäkin tapauksessa unohtunut ihminen? Parhaat puolet – kenen mielestä? Kuten useammassakin kirjoituksessa olen todennut, jokainen meistä elää ihan omassa maailmassamme. Minun kannalta paras tapa toimia voi olla sinusta katsottuna juurikin se huonoin tapa toimia.
Isompi syö pienemmän – ainoa vaihtoehto?
Yhtälön ratkaisu ei ole helppo. Welchin Jaskalla oli tähänkin näkemyksensä kirjassa Voittajaksi. Hänen mielestään ainoa vaihtoehto on, että isompi syö täysin pienemmän. Ei kompromisseja! Muuntautumiskykyisimmät ihmiset pienemmästä organisaatiosta muuntautuvat ja muut voivat lähteä.
Itse haluan tarjota tähän toisenlaisenkin näkökulman. Entäpä jos unohdetaan molempien tavat ja kulttuurit ja keskitytään ihmiseen. Jokainen ryhmä lähtee rakentamaan tietoisesti ryhmäänsä nollapisteestä. Jokaisella ryhmällä on oma kehityspolkunsa eikä oikotietä onneen ole. Jos polkua ei tietoisesti huomioida ja kuljeta, ryhmän saaminen tehokkaaseen perustehtävän suorittamiseen ottaa vuosia. Ryhmäläisten aika kuluu juurikin kaikkien sairauksien tartuttamiseen. Paneutumalla tietoisesti ryhmän dynamiikkaan ja ihmisiin ryhmässä, uskon että sama tulos on saavutettavissa kuukausissa.
Muutoksen alussa keskittyminen asiatavoitteeseen ei auta
Yhdistäessäsi toimintoja, ryhmiä tai kulttuureja – unohda siis aivan aluksi varsinaiset substanssiin liittyvät asiat ja keskity ihmisiin. Muutostilanteessa oletuksena voitaneen pitää, että ryhmäläisten mieli on joka tapauksessa 90-100%:sti ryhmän sosiaalisen tarpeen eli tunnetavoitteen täyttämisessä (lue kirjoitus: ” Mihin sinun ja ryhmäsi aika kuluu?”).Tässä tilanteessa keskittyminen asiatavoitteeseen ei auta. Tokihan asiatavoitteen kimppuun on pikaisesti pyrittävä, mutta ryhmän tila huomioiden. Tämä valitettavan monesti unohdetaan ja sännätään kohti kovia tavoitteita.
Aluksi perusasiat kuntoon
Ehdottaisinkin pohtimaan fuusiotilanteessa (pienessä tahi isossa), olisiko ajatusta mitata ihan ensimmäisenä esimerkiksi ryhmien kiinteyttä mieluummin kuin vaikkapa myyntilukuja, laskutusta tai tehokkuutta? Tällöin keskeisiä kysymyksiä voisivat olla: Viihdytkö ryhmässäsi, onko tämä ryhmä sinulle tärkeä tai kuinka yhtenäisiä olette tehtävän suorittamisessa? Sitten kun nämä perusasiat ovat kunnossa ja ryhmä pääsee kuohuntavaiheen ylitse, on aika siirtyä itse perustehtävän ääreen. Johtamatta kuohuntavaihe voi hyvin ottaa vuosia tai ryhmä hajoaa ennen kuin se pääsee edes varsinaiseen perustehtävän toteuttamismoodiin.
Fuusiot, toimintojen yhdistämiset, pilkkomiset ja organisaatiomuutokset ovat joka päivästä toimintaa useimmissa yrityksissä. Teit sen niin tai näin, niin kivutta se ei koskaan onnistu ja aikaa palaa tolkuton määrä – ja se aika on pois valitettavasti asiakkailta. Onko alituinen muutos avain menestykseen? Sanotaan, että muuttumatta ei ainakaan pärjää. Voihan se olla näinkin eli avain menestykseen lienee siinä, kuinka hyvin ymmärrämme mitä muutos todella tarkoittaa ja miten sen hallitsemme itsemme ja ryhmiemme kanssa. Tiedostamatta ja johtamatta se ei ainakaan onnistu!
-Markku-
Juttusarjan muut osat: