Taivas + Helvetti: Tuloeroja lisää!
Kirjoitettu
23.10.2013
johtaminenonnellisuus
Toisena kirjasta käsittelyyn pääsevät Wooden Oy:n Ola Kukkasniemi ja T:MI Satukala Graphic Designin Satu Kontinen. Tarkennettakoon kärkeen, ettei tarinoista käynyt ilmi henkilöiden mielipide tuloeroista. Eli kaipuun tuloeroihin keksin ihan itse ja olen siitä ylpeä!
Tuloero vai tasa-ansio?
Palkka, varallisuus ja tuloerot ovat yhteiskunnassamme tabuja. Emme me numeroista puhu juuri kuin lähimmän esimiehemme kanssa. Yleinen keskustelu yhteiskunnassamme tuntuu olevan, että tuloeroja tulisi kaventaa. Mikä on lopullinen tavoite – tasa-ansio kaikille?? Jos kaikilla on yhtä paljon, onko kenelläkään mitään? Menettääkö raha arvonsa tuolloin? Toki mielenkiintoinen ajatus olisi sekin, millainen maailma olisi ilman mitään vaihdantavälinettä? Ei maailmanhistoriassa aina ole ollut yhteisesti sovittua käytäntöä vaihdantaan. Nyttemmin meillä on kova luottamus paperinpalaan tai numerojonoon sähköisessä järjestelmässä, että siitä joku oikeasti antaa vaihdannassa sen lukuarvoa vastaavan määrän vastinetta niin halutessamme.
Kateudesta skeeman pyörteisiin
Satu kertoo tarinassaan suht avoimesti elintasostaan, varallisuudestaan ja onnellisuudestaan. Ensimmäisenä minussa heräävät varmaankin kateuden tunteet ja ne pukeutuvat ajatuksissa sanoiksi: ”Mikähän tuokin luulee olevansa?”. Pysähdyn mutustelemaan ajatuksiani ja niistä syntyviä tunteita – sillä ja vain sillä on minulle tässä tapauksessa merkitystä. Luen tarinan uudestaan ja aktiivisesti työnnän minun sisälleni rakennetut skeemat nurkkaan. Myönnettävä on, että Satu on todella aito ja ihastuttavan avoimesti ylpeä tekemisistään ja saavutuksistaan. Näin sen pitääkin olla – kellä onni on, siitä ylpeä olkoon. Hienoa Satu! Meillä on tapana vähätellä tekemisiämme ja saavutuksiamme, siihen meidät on kasvatettu. Ei piä ylypistyä. Ken itsensä ylentää, se alennetaan. Höpöhöpö, jos osaisimme iloita saavutuksistamme, pienistäkin ja varsinkin toisten saavutuksista, olisi maailma paljon onnellisempi paikka meille kaikille.
Onnella ei ole asian kanssa mitään tekemistä
Satu avaa hienosti käsityksensä perheensä onnellisuudesta. ”Päähän puski taas kerran ajatus, miten onnekkaita me olemme. Mutta sitten kirkastui, että eihän me ollakaan onnekkaita. Me olemme tehneet ihan helvetisti töitä ja hoitaneet järjen avulla talouttamme. Onnella ei ole asian kanssa juuri mitään tekemistä.” Satu ei usko enää ihmisen hyvyyteen. Mikä elämässä olisi reilua? Missä toteutuisi oikeudenmukaisuus? Kaikesta joutuu taistelemaan, onnesta ja omasta tilasta. Se pitää raivata itse. Miksi ihmisen pitäisi olla onneton – ei siitä saa mitään palkintoa! Satu miettii onko hänen ajatuksensa itsekkäitä, mielestäni ei.
Kun jaksaa tehdä paljon töitä, saa rahaa
Yrittämisen kaava on selvä. Kun jaksaa tehdä paljon töitä, saa rahaa. Kun on rahaa, sitä voi sijoittaa. Tässä on tärkeä pointti. Jos ei ole tuloeroja, ei kellään ole varmastikaan rahaa sijoittaa yhtään mitään mihinkään – ei ainakaan riskillä. Miten voi syntyä mitään uutta liiketoimintaa, jos kenelläkään ei ole sitä vara rahoittaa, varsinkaan alkuun? Tällä hetkellä tuntuu, että tilanne alkaa olla Suomessa kovasti tämän kaltainen. Lisää vaan huudetaan tuloerojen pienentämisen perään. Onhan tietysti mukavaa, että elämä on kaikilla tasa-arvoista – yhtä kurjaa ja pysähtynyttä. Puuseppä Ola kertoo yhdestä hienoimmasta projektistaan, jonka hän oli toteuttanut Björn Wahlroosille – uniikki biljardipöytä. Se oli poikinut lisäkaupan Nallen kartanon kalustukseen ja remonttiin, johon oli samalla työllistynyt useita muita käsityöläisiä. ”Minä olisin iloinen, jos Suomessa olisi enemmänkin rikkaita ja superrikkaita. He tarjoavat töitä käsityöläisille, joiden työllistyminen on muuten hyvin vaikeaa. Käsityöläisen vinkkelistä katsottuna presidentin linna taitaa olla pientä siihen verrattuna, mitä Wahlroosin kartanossa tehtiin.” Nyt kun tuloerot pienenevät, ei kenelläkään ole varaa maksaa mistään mitään. Tuotteiden hintoja joudutaan pudottamaan ja yritysten katteet pienenevät. Yritykset voivat huonosti ja kaatuvat. Työttömyys lisääntyy joka johtaa hetkittäiseen tuloerojen kasvamiseen – taas huudetaan tuloerojen kasvun perään ja piiri pieni pyörii. Näin sen ei tarvitse olla. Kaikki lähtee siitä, että opimme iloitsemaan aidosti naapurin uudesta Mersusta, hän on sen ansainnut!
-Markku-
Juttusarjan muut osat: