pessimisti

Oletko työyhteisönne pessimisti?

Kirjoitettu 30.08.2021

”Pessimisti ei pety”, sanotaan. Tämä lie yksi huonoimmin paikkaansa pitävistä sanonnoista. Pessimisti on pettynyt koko ajan ainakin, jos pessimistisyys on tunnelukko. Tunnelukko on lapsuudessa sisäistetty toimintamalli, jonka mukaan reagoimme tunteita herättävissä tilanteissa. Jokaiselle ihmisille kehittyy omanlaisensa tunnelukot perimän ja kasvuympäristön lopputuloksena. Lapsena tunnelukot ovat elintärkeitä selviytymisen kannalta, mutta aikuisena ne ovat meille haitallisia ja olisikin hyvä pyrkiä vapautumaan niistä. Aikuisena tunnelukon ohjaama toiminta ei johda tarpeiden tyydyttymiseen vaan päinvastoin vahvistaa itselle haitallista käyttäytymistä.

Pessimisti ei huomaa helposti asioita, jotka ovat hyvin. Jos hän niitä huomaa, selittää hän ne yleensä tuurilla tai poikkeuksena. Pessimisti kiinnittää huomionsa aina kielteisiin asioihin kokien itse olevansa hyvinkin realisti. Näin Covid-aikana sosiaalinen media pursuaa kauhuskenaarioita. Uutisissa luetaan tuomiopäivän lukuja päivittäin ja klikkiotsikkoilta ei voi välttyä kukaan. Elämme hyvin ahdistavaa aikaa pessimistille. Hänen on klikattava kaikkein ikävimmät otsikot, kauhisteltava niitä kommentein, dramatisoitava niitä lisää ja seuraamus on suuri ahdistus hänelle itselleen. Lisämurheita tuo se, että usein pessimistin läheiset väsyvät negatiivisuuteen ja henkilö jää yksin. Somesta toki aina löytää kanssakauhistelijoita, mikä ei ole välttämättä tunnelukosta vapautumisen kannalta hyvä asia.

Miten tunnelukosta voi vapautua?

Kuten muidenkin tunnelukkojen kohdalla, ihmisellä on tyypillisesti kolme vaihtoehtoa toimia tunnelukon aktivoituessa: antautua, vältellä tai hyökätä. Antautuessa tunnelukko vie meitä kuin kuoriämpäriä ja toimimme kuten lapsena olemme tottuneet toimimaan samassa tunnetilassa tai kuten esim. vanhempamme ovat toimineet tuossa tunnetilassa. Välttely puolestaan johtaa usein johonkin sijaistoimintoon, joka voi olla jopa vielä haitallisempi. Hyökätessämme, pyrimme kaikin keinoin estämään syntyvän negatiivisen tunteen – se ei vaan pidemmän päälle onnistu. Tunteet eivät toimi niin. Ainoaksi vapautumisen vaihtoehdoksi jää tunnistaa ja tunnustaa oma tunnelukko ja opetella ajattelemaan uudella tavalla. Aina kun pessimistinä törmäät negatiiviseen uutiseen, tunnistat itsestäsi mihin se johtaa. Tässä vaiheessa tulisi pyrkiä tietoisesti etsimään toisenlaisiakin näkökulmia ja positiivisia uutisia samasta aiheesta. Pitäisi opetella näkemään positiivisiakin vaihtoehtoja. Jatkossa olisi hyvä tunnistaa jo etukäteen tilanteet, joissa pessimistisyyden tunnelukko aktivoituu ja miettiä valmiiksi kuinka siinä tilanteessa haluaisi toimia, jotta ei lisäisi omaa ahdistustaan.

Pessimisti työyhteisössä

Pessimistisyyden tunnelukon omaavia ihmisiä on luonnollisesti jokaisessa vähänkin isommassa työyhteisössä. Tunnelukkojen tunnistaminen työyhteisöissä olisi hyvin tärkeää. Näin jokainen oppisi tuntemaan paremmin omaa käyttäytymistään sekä ymmärtämään paremmin toisten käyttäytymistä. Kun työyhteisön ilmapiiri saadaan niin turvalliseksi, että on arkipäiväistä puhua tunnelukoista, työyhteisön ilmapiiri helpottuu ja jokainen voi auttaa toisiaan tunnistamaan omia tunnelukkojaan ja vapautumaan niistä. Hyvinvoinnin Suurlähettiläiden valmennusprosesseissa parhaimmillaan päästään käsittelemään tunnelukkoja, mutta se vaatii yleensä aika pitkän yhteisen matkan tai sitten erittäin valveutuneen ja turvallisen lähtötilanteen. Ilman tällaiselle matkalle lähtöä, vapautuminen jää varmasti kokematta ja työyhteisön ilmapiiri ei koskaan pääse parhaimmalle mahdolliselle tasolle.

– Markku –

 

Lähteenä käytetty Kimmo Takasen kirjaa ”Tunne lukkosi”.