Tunnetaidot: Fakta vai tulkinta?
Kirjoitettu 09.02.2018
”Luomme maailman ajatuksillamme”, totesi Buddha aikoinaan. Ja näinhän se menee. Jokainen meistä tekee omat tulkintansa – katsoo ihan omaa näytelmäänsä maailmasta ja toimii sen perusteella. Joskus näytelmä voi olla johtajan käsikirjoittama. Yhtäkaikki erilaiset kokemukset todellisuudesta johtavat tietysti ristiriitaisiin tilanteisiin. Tunnetaidot tulevat tällöin tarpeeseen. Jokainen kohtaaminen joko rakentaa tai heikentää ihmisten välistä suhdetta.
Vuorovaikutuksessa olevat osapuolet tulevat mahdollisesti tilanteeseen hyvinkin voimakkailla tunnelatauksilla olettaen olevansa samassa näytelmässä kuin kanssanäyttelijä. Yleensä vielä molemmat osapuolet olettavat esittävänsä itse pääroolia. Tunnistatko itsestäsi, mistä ajatuksesi tulevat, miten niitä tulkitset ja millaiseen tunnetilaan ne sinut johtavat? Millainen näytelmä sinun päässäsi on juuri nyt menossa? Mitä asioita pystyt havainnoimaan joko näytelmästäsi tai ympäröivästä tilasta, jossa juuri nyt olet?
Tunnetaidot hallussa: Erotatko faktan ja tulkinnan?
Ehkä asettelin kysymykseni hieman hankalasti, mutta todennäköisesti pystyt vastaamaan kysymykseen ympäristöstäsi jotenkin. Muutamaan kertaan olen vastaavan harjoitteen tehnyt itse ja myös teettänyt ryhmille, ja tulos on ollut aina samanlainen. Tilan havainnointia on kuvattu esimerkiksi sanoilla: valoisa, hiljainen, turvallinen, lämmin, avara… Sitten, jos pyydetäänkin havainnoimaan ryhmän jäseniä, niin vastauskirjo laajenee: jännittynyt, tunnusteleva, ahdistunut, vapautunut, rento… Nämä havainnot on helppo jakaa kahteen kategoriaan – toiset ovat faktoja ja toiset ovat tulkintoja.
Kuinka hirveän paljon teemme sekä vuorovaikutuksessa että oman päämme sisällä tulkintoja, joita ilman pienintäkään kyseenalaistamista pidämme faktoina? Sää on klassinen esimerkki tästä. Säätä kuvaillaan usein joko hyväksi tai huonoksi, vaikka säällä ei sellaista ominaisuutta ole – on tuulista, sateista ja aurinkoista. Sään hyvyys riippuu kuitenkin yksinomaan tulkitsijan mieltymyksistä ja sen hetkisestä tilanteesta.
Yksi yleisimmistä ryhmissä toistuvista ilmiöistä on päätöksen vahvistaminen toisten puolesta. Isossa ryhmässä usein joku ottaa johtajan roolin ja toteaa, että kyllähän me kaikki ollaan tätä mieltä ja haluamme toimia näin. Tosi asiassa juuri tätä mieltä saattoi olla johtaja itse sekä ehkä pari hänen kaveriaan.
Pään sisäinen näytelmä
Omien ajatusten parissa vastaava ilmiö toistuu alituiseen. Muistan, kun lapsena aina nukkumaan mennessä, aloin kuuntelemaan hiljaisuudessa kuuluvia ääniä. Vanhassa talossa kuului tietysti vaikka minkälaista lorinaa ja narinaa. Hyvin usein sain niistä juonnettua pääni sisällä vaikka minkälaista katastrofia. Eniten pelkäsin ehkä tulipaloa, vaikka kuinka usein kävin pannuhuoneessa kurkistamassa tilanteen ja toteamassa, että ääni tuleekin vesikiertopattereista. Ajatukset päässämme ovat kuin lööppejä – ne tärähtävät valtavalla voimalla tajuntaamme, ja jos emme suhtaudu niihin kriittisesti, niin usein virheellisesti uskomme ne todeksi.
Tähän on ihan fysiologinen selityskin. Silmämme ja korvamme toimivat aistieliminä, jotka siirtävät aistihavainnon neutraaleina eteenpäin aivoihin. Ensimmäisenä aistihavainnon koppaa mantelitumake, kun se sattuu olemaan viestiketjussa lähimpänä. Mantelitumake laukaisee pelon ja vihan tunteen automaattisesti, kun se havaitsee jonkin uhkaavan viestin. Veri siirtyy aivoista lihaksiin ja virittää meidät toimintaan. Tämä saa meidät toimimaan ja pitää meitä hengissä, joskus viesti onkin oikeasti hälyttävä ja silloin voi henkemme pelastaa sekunnin murto-osassa tehty väistöliike tai jokin vaistonvarainen toiminta. Suurin osa viesteistä on kuitenkin yleensä turhia, ja ne olisi syytä ohittaa. Mutta jos ihminen on stressaantunut, ahdistunut tai väsynyt, niin mantelitumake antaakin aiheen aivojen seuraavalle toiminnolle, joka käynnistää haitalliset ajatukset, joita aieminkin jo kuvasin. Omaa hyvinvointia ajatellen olisi viisaampaa vain kiittää mantelitumaketta annetusta hälytyksestä, kuitata hälytys aiheettomana ja nollata pääkoppa. Ajatuksia seuraa puolestaan seuraavaksi tunne ja siitä pyörähtääkin mukavasti käyntiin historiamme ajalta aivojemme tiedostamattomaan osaan tallentuneet makrot ja me vain ihmettelemme, miksi minä taas toimin näin. Usein selitys löytyy tunnelukoista, joiden kanssa taitavallakin joutuvat tunnetaidot kovalle koetukselle. Lue edellä olleesta linkistä lisää.
– Markku –
P.S. Mikäli koet, että sinun tai ryhmäsi olisi tarpeellista oppia katselemaan näytelmää toisestakin kulmasta, me Hyvinvoinnin Suurlähettiläät tarjoamme siihen apua: