Työuupumus ja sen tunnistaminen
Kirjoitettu
02.10.2019
työhyvinvointi
Työuupumus, tavallisimmin kutsuttu burn out, on yleistynyt vaarallisen paljon. Työikäisistä jopa neljännes kärsii jonkin asteisesta uupumuksesta, mikä kuvastaa isoja ristiriitoja työn ja oman itsemme välillä.
Kohtuuttomat vastuut, roolituksen epäselkeys, riittämättömyyden ja merkityksettömyyden tunne, työn henkinen kuormitus sekä työyhteisön tuen ja palautteen puute ovat omiaan nakertamaan jaksamista. Jokaisella meistä on joskus stressaavia aikoja töissä ja vapaa-ajalla. Työuupumuksessa puhutaan pitkäkestoisesta stressitilasta, johon keho ja mieli reagoivat voimakkaasti, jopa invalidisoivasti. Uupumus kestää itsessään niin kauan, kuin stressitilakin, ja toipuminen vie kuukausia, jopa vuosia.
Työn motivaattorit ovat muuttuneet. Lähes koko ihmiskunnan historian työn tekemisen motiivi on ollut itsensä sekä läheistensä hengissä pitäminen. Nykypäivän hyvinvointiyhteiskunnissa tällaista motiivia ei enää ole. Työlle ei välttämättä löydy merkityksellisyyttä – ainakaan siitä työstä, jota on mahdollista tehdä. Tämä lisää useille meistä tyytymättömyyttä ja ahdistusta. Tämä lisää myös alisuoriutumista. Kaikista eniten kärsii tietysti henkilö itse.
Salakavala oirekokonaisuus
Kukaan meistä ei illalla mene hyvinvoivana nukkumaan ja herää aamulla burn outiin, kyse ei ole siis parin yön vähien unien myötä tulevasta väsymyksestä. Työuupumus hiipii vaivihkaa, salakavalasti luoden ensin hienovaraisia vinkkejä jaksamisen vähentymisestä ja pikkuhiljaa oirehtii mm. vakavina unihäiriöinä, päihdekäyttäytymisenä, väsymyksenä tai ihan fyysisinä sairauksina.
Oirekuvasto ei ole yleispätevä – ei voida sanoa, että jotkut tietyt oireet pitää olla, jotta työuupumus voidaan diagnosoida – vaan oirehtiminen on yksilöllistä. Tunnistaminen itseasiassa usein tulee ensimmäisenä läheisiltä ja työyhteisöstä.
Ihminen on kokonaisuus – psyykkinen kuormitus ei tule pelkästään työstä. Mielessä kaikki summautuu: parisuhde, lapset, ystävät, vanhemmat, sairaudet, pelot, työpaineet. Kun summa tulee liian suureksi – jotain tapahtuu, heikoin lenkki pettää – mikä se sitten meillä kenelläkin on. Yleensä ihminen vie tunnetilat töistä kotiin ja seuraavana päivänä kotoa töihin. Kovaakin kuormaa jaksaa ajoittain, mutta kuten urheilijallakin: pitää olla palautumisjaksoja ja kilpailutaukoja, jotta voi olla ajoittain huippukunnossa.
Yksi työuupumustarina muiden joukossa
Burn out ei tule kello kaulassa. Työstään nauttivatkin voivat sairastua työuupumukseen.
”Töissä oli valtavat tulospaineet, työyhteisö oli äärimmäisen kilpailuhenkinen ja myrkyllistä työilmapiiriä ruokittiin kuppikunnilla ja koppipuhutteluilla, jotka kaikki näkivät ja osa kuulikin. Olin hyvä työssäni, ja nautin sen tekemisestä paineista ja työilmapiiristä huolimatta.
Yhtäkkiä sairastuin pitkäkestoiseen migreeniin, johon ei lääkkeet auttaneet eikä syytä löydetty lukuisista neurologisista tutkimuksista huolimatta. Lähdin silti aamuisin aina töihin, vaikka migreeni sai minut välillä polvilleni. Minulla oli velvollisuuden tunne mennä töihin, olinhan tärkeä ja tuottoisa osa tiimiämme.
Sitten sain ensimmäisen paniikkikohtaukseni ja työterveyslääkäri diagnosoi vaikean työuupumuksen testien ja keskusteluiden perusteella. En tajunnut, että olin niin rasittunut, vaikka tiesin jollain tasolla oirehtivani. Migreeni loppui irtisanoutumiseen.”
Näin kertoo burn outin kokenut henkilö. Tarina on aika tavallinen: kommunikointiongelmia, kohtuutonta painetta, tuen puutetta. Lienee syytä esimiestasolla miettiä, onko paras tulos todella tällä tavalla tavoitettavissa.
Ehkäiseminen mahdollista
Työstä palautuminen ehkäisee omalta osaltaan työuupumukseen sairastumista. Jokaisella meillä on oikeus omaan rauhalliseen hetkeen, jossa voi käydä päivän asioita, omaa arvomaailmaa, omaa olotilaansa läpi. Kirjoitin palautumisesta artikkelin aiemmin, jonka voit lukea täältä.
Loppumattomat prosessit ja projektit kuormittavat paljon – olisi hyvä saada asioita päätökseen, nähdä tuloksia, juhlia. Hetken huilia ja sitten aloittaa uudestaan.
Myös kommunikaatio työyhteisössä on tärkeää. Tunne siitä, että minulla on oikeus sanoittaa tunteeni, myös ne negatiiviset, antaa työntekijälle mahdollisuuden purkaa stressitasoaan. Usein jo kahdenkeskinen, rakentava ja rauhallinen keskustelu esimiehen kanssa ja siitä rakennettavat muutokset auttavat ensioireisiin – mikäli ne tunnistaa itse ja osaa hakea apua.
Jos esimies tuntuu pelottavalta keskustelukumppanilta, voi kääntyä työterveyden puoleen. Ammattilaiset auttavat sinua mielellään juuri sinua hyödyttävillä tavoilla. Vaihtoehtoina on esimerkiksi työnohjaus tai työpsykologin keskusteluapu, myös kognitiivista terapiaa on saatavilla joissain työterveyshuolloissa.
Tärkeintä kuitenkin on miettiä, mistä jaksamisen alentuminen johtuu ja tehdä muutoksia. Jos uupumus johtuu kohtuuttomista odotuksista töissä, näistä odotuksista ja työtehtävistä on keskusteltava esimiehen kanssa. Hyvä esimies pyrkii auttamaan, ei vähättelemään.
Haluatko esimiehenä tukea henkilöstösi jaksamista? Ota yhteyttä meihin.
Lue myös: