Lasten ja nuorten turvallisuus

Parempi turvallisuus markkinointikeinona?

Kirjoitettu 07.05.2014

Olen luonnollisesti käsitellyt kirjoituksissani yrityksen onnistumisia, mutta rehellisesti sanoen turpiin on tullut 98%:ssa yritelmistä. Ei tämä tietysti mikään yllätys ole kenellekään – edes minulle, mutta silti tappio tuntuu aina äärettömän pahalta. Vihaan tappioita! Ehkä kirvelevin epäonnistuminen on tullut ideasta päästä parantamaan lasten ja nuorten turvallisuutta. Tämä on hanke, johon uskon itse 200%:sti ja jota haluaisin toteuttaa intohimoisesti. Palvelu on mielestäni tuotteistettu hyvin ja sitä on teollisuudessa testattu vuosikausia sekä nyt ammattilaisten kanssa tulkattu oppilaitoskäyttöön. Tuote olisi heti valmis käyttöön. Kaikesta tästä huolimatta nyt voivottelen ja kirjoitan tätä blogia, enkä ole parantamassa oppilaitosten turvallisuutta! Missä on mennyt vikaan?

Lasten ja nuorten turvallisuus ei kiinnosta?

Vastaus on yksinkertainen – emme ole saaneet ketään rahoittamaan hanketta. En halua uskoa, ettei teema ketään kiinnostaisi, vaan emme ole osanneet löytää oikeita kumppaneita tai tuoda lisäarvoa rahoittajille tarpeeksi hyvin esille. Autahan nyt sinä tämän tärkeän hankkeen toteuttamisessa – joko rahoittamalla tai välittämällä viestiä eteenpäin!

Julkinen raha julkisille!

Rahoitusta olemme yrittäneet hakea kolmesta suunnasta: opetushallitukselta, vakuutusyhtiöiltä sekä yrityksiltä. Kaikkiaan yhteydenottotahoja on ollut noin kaksikymmentä – parhaimmillaan olemme päässeet pöydän ääreen neuvottelemaan, huonoimmillaan emme ole saaneet mitään vastausta.

Opetushallitus jakoi rahansa koulutushankkeisiinsa, mutta valmis käytännön konseptimme ei herättänyt luottamusta. Kaikki jaetut yli 400k€ oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi menivät julkisille oppilaitoksille: Helsingin yliopisto, Itä-Suomen yliopisto, Oulun yliopisto, Turun Yliopisto, Oulun ammattikorkeakoulu ja Laurea-ammattikorkeakoulu. Emme ole saaneet kaikilta rahoitusta saaneilta selkeää vastausta, mitä he ovat tekemässä oppilaitosten turvallisuuden parantamiseksi saamillaan rahoilla. Osa vastauksista on ollut, että haettiin avustusta, koska kuultiin tällä teemalla sitä saatavan! Ensimmäiset makupalat valtion rahoituksesta eivät ainakaan maistu siltä, että kohtuuttoman paljon yrittäjyyttä siellä suositaan.

Ei itketä, uutta korttia pöytään!

Ei auta itku markkinoilla – se on ihan varma. Eittämättä yliopistoilla on vahvuutensa ja tärkeitä näkemyksiä turvallisuuden parantamiseksi löytyy heiltäkin, mutta niin uskon löytyvän meiltäkin. Me tuomme käytännön teot sekä systemaattiset prosessit oppilaitoksiin koskettamaan jokaista ihmistä henkilökohtaisesti. Turvallisuuden parantamisen tärkein elementti on yksittäisen ihmisen havahtuminen ja toiminnan muuttaminen. Jokaisella ihmisellä tarkoitamme todellakin jokaista mukaan lukien oppilaat, henkilökunta, vanhemmat, rehtorit ja kuntien päättäjät. Niinpä seuraava kortti onkin pyrkiä päästä johtamaan yliopistojen hankkeita tuoden mukanamme käytännön teot. Osa korkeakouluista on jo ilmoittanut haluavansa meidät johtamaan hanketta – uskomme, että loputkin haluavat tulla mukaan tähän verkostoon. Matkassa on edelleen vain yksi mutta – raha!

Varsinaiset asiakkaat eli oppilaitokset ja kunnat ovat rahattomia – heiltä emme ole yrittäneetkään rahoitusta saada. Vakuutusyhtiöille työstä olisi suoraa taloudellista lisäarvoa tapaturmien vähenemisen kautta. Toivo elää vielä tässä kortissa, tosin asioiden eteneminen isoissa konserneissa on omaan makuuni turkasen hidasta.

Osa korkeakouluista sekä Duudsonit jo mukana – lähdehän sinäkin!

Modernein ässä hihassa olisi löytää rahoittajaksi jokin yritys. Miksi minkä tahansa yrityksen kannattaisi lähteä rahoittamaan tätä hanketta? Tärkein asia on tietysti päästä mukaan parantamaan hyvinvointiyhteiskuntaa ja lasten turvallisuutta – tärkein mottomme on: ”Kukaan ei kuole!”. Valitettava fakta on, että taloustilanteen alavilla mailla kuljettaessa erittäin harva yritys on valmis rahallisesti panostamaan minkäänlaiseen eettiseen toimintaan, joka ei tuota suoraa rahallista voittoa. Toivoni olenkin laittanut edistyksellisimpiin yrityksiin, jotka perinteisen markkinoinnin sijaan näkisivät tässä erinomaisen mahdollisuuden positiivisen imagon rakentamiseen ja todelliseen sisältömarkkinointiin. Nyt meillä on yhteistyökumppaneina osa korkeakouluista sekä Duudsonit. Jos saisimme rahoituksemme kuntoon, alkaisi näkyvyyttä tulla nopeasti valtakunnallisten seminaarien sekä käytännön toimenpiteiden muodossa. Näitä käytännön toimia tietysti raportoidaan ja jaetaan koko ajan sosiaalisessa mediassa. Ja sen verran isoa rumpua tullaan lyömään, että jopa perinteisen mediankin luulisi heräävän.

Markkinointi muuttuu – pysytkö mukana?

Jos ajatusmalli yhtään herättää kiinnostustasi, niin otahan yhteyttä! Mielellään tulemme kertomaan tarkemmin toimintamallistamme – se ei maksa mitään. Rahoittajana pääset tietysti vaikuttamaan turvallisuusparannuksen kohteeksi pääsevien oppilaitosten valintaan. Väitän, että tehokkaampi tapa mainostamisessa on parantaa tärkeimmän asiakkaasi toimipaikan läheistä oppilaitosta, jossa saattaa olla asiakkaasi tärkeimpien päättäjien lapset koulussa, kuin laittaa mainos kiekkokaukalon laitaan. Olikos tuo eettisellä tavalla ajateltu? Ovatko päättäjien lapset muita tärkeämpiä? No eivät ole, mutta olipa syy tämän hankkeen rahoittamiseen mikä tahansa – on se varmasti eettisesti kestävämpi valinta kuin todella moni muu markkinoinnin tai vaikuttamisen muoto. Vaikuttamisen muodot muuttuvat, pysyhän mukana!

-Markku-

Mistä kyse: Tule parantamaan lasten ja nuorten turvallisuutta!