Valta

Valta: Kehittyäksesi sinun on alistuttava

Kirjoitettu 09.11.2015

”Jotta ihminen voisi oppia, nostaa tasoaan, päästä eteenpäin elämässä, hänen täytyy suostua vallankäytön kohteeksi”, toteaa Jari Sarasvuo pohtiessaan Ylellä valta-asetelmia työelämässä. Kolahti ja pahasti, ei ole minusta aina ollut siihen. Niin kauan meni hienosti, kun asetelma oli selkeä – tein loistavaa tulosta. Sitten kävi kuten Jari kertasi. Koin olevani tarpeeksi hyvä, parempi kuin suurin osa muista – eritoten parempi kuin organisaatiossa yläpuolellani olevat – enkä suostunut enää vallankäytön kohteeksi. Kuka siitä kärsi? Lähinnä minä itse. Siihen loppui oppiminen ja tason nostaminen totaalisesti. Onneksi tuohon aikaan minulla oli loistavia ystäviä MBAn tiimoilta ja eräs heistä totesi ryhmädynamiikan pienryhmäistunnossa: ”Huomaatko Markku, sinä siirrät itsesi meidän muiden yläpuolelle?” No ei, en huomannut, mutta pistipä huomio kovasti miettimään. Eikä omaa toimintaa tarvinnut montaa päivää havainnoida, kun asia oli myönnettävä itselle. Näin oli ja on varmaan edelleenkin toisinaan, kun tunne sattuu viemään miestä.

Vallan kohteesta vallan käyttäjäksi

Työelämän alkuvaiheessa vallan käytön kohteena oleminen on helppoa, kun ihminen menee keltanokkana konkareiden joukkoon. Ihminen suostuu tuolloin helposti lähestulkoon minkälaisen vallankäytön kohteeksi tahansa. Ajastaan käy useimmalle niin, että esimerkiksi koulutuksen, kokemuksen, osaamisen tai tahtotilan kautta ihminen asemoituukin vallan kohteesta vallan käyttäjäksi – moni tahtoen ja tietäen, useampi tahtomattaan ja tiedostamattaan. Lähes jokainen meistä käyttää valtaa suhteessa johonkin toiseen.

Täysinoppinut – olet valmis

Kun saamme valtaa, voikin olla niin, että emme kykene enää oppimaan niiltä, joiden yläpuolella valta-asemassa koemme olevamme. Jos koet, ettei sinun tarvitse alistua kenenkään vallan käytön alle esimerkiksi työyhteisössäsi, et voi oppia enää mitään. Onneksi olkoon, olet tullut maaliin – sinä täysinoppinut!

Alistu parisuhteessa – pyytämättä

Jäin pohtimaan samaa ilmiötä parisuhteessa – tuossa vallan temmellyskentässä. Oman liittomme yhdeksi tärkeimmistä elementeistä olemme löytäneet kyvyn antaa toistemme kasvattaa itseämme. Se tarkoittanee tässä kontekstissa sitä, että olemme valmiita alistumaan toistemme vallan käytön kohteeksi. Tämä näkökulma tekee omalle mielelleni hyvin selväksi sen, miksi kasvu tekee toisinaan niin kipeää. Alistuminen parisuhteessa toisen vallan alle ei ole helppoa – ainakaan ellei sitä ole tietoisesti sovittu, jolloin se ei olekaan enää todellista alistumista. Jos siis haluat, että parisuhteesi kehittyy ja voi hyvin, on molempien suostuttava vallankäytön kohteeksi yhä uudestaan ja uudestaan niin myötä- kuin vastamäessä.

Ehkäpä voi olla myös niin, että parisuhteessa valta on vain toisella ja toinen puolestaan suostuu mielihyvin vallan käytön kohteeksi. Voiko tällainen parisuhde olla onnellinen? Todennäköisesti voi. Luultavasti parisuhteessa vallitsee tuolloin hyvin pysyvä muuttumattomuuden tila. Jos tämä molemmille sopii ja elämän merkityksellisyys haetaan ehkäpä jostain toisaalta, niin molemmat voinevat olla tyytyväisiä parisuhteeseen.

Ollako vaiko eikö olla?

Olipa miten oli, niin kiitoksia Jarille jäälleen ravistelevasta tuokiosta. Oman käyttäytymisen tutkiminen on mielenkiintoista. Koskaan kun ei voi olla varma tulkinnoistaan – ovatko ne objektiivisia vai puhtaan subjektiivisia, joita tekee siksi että luulee sitä kautta olevansa parempi ihminen.

– Markku –

Aiheeseen liittyvää: Sinulla on valtaa. Osaatko sitä käyttää?