Blog

Minne luottamus katoaa?


image not found

Monessa kirjoituksessani olen tullut lopputulemaan, että tärkein asia on luottamus. Kun luottamusta alkaa pohtia, on se hyvin monimutkainen ilmiö – mistä se tulee, minne se katoaa ja miksi sitä on tai on olematta?

Luottamus – fakta että tunne

Luottamus on tunne. Jo pelkästään tämä fakta riittää kertomaan, että olemme käsittelemässä hyvin herkkää ja henkilökohtaista asiaa. Luottamus ei ole pelkästään kahden ihmisen välinen tunne, vaan luottamusta voi syntyä ainakin ihmisen ja eläimen välille sekä myös ihmisen ja esineiden välillä – tai ainakin sanotaan että auto voi olla luotettava. Tämä johtaakin siihen päätelmään, että luottamus ei tarvitse olla molemminpuolista eikä sen tarvitse olla yhtä suurta molempiin suuntiin. En ainakaan usko, että auto osaa luottaa ihmiseen. Koira sen sijaan todennäköisesti luottaa isäntäänsä, jos se on luottamuksen arvoinen.

Luottamus lähtökohtana?

Onko sitten lähtökohtaisesti jotain normeja arvomaailmassa, jotka asettavat luottamuksen lähtöarvon johonkin tietylle tasolle? Onko lähtökohtaisesti työelämässä niin, että alaisen tulee luottaa auktoriteetteihinsa vai auktoriteettien alaisiinsa? Ihannetapauksessa luottamus tulisi olla tietysti molemminpuolista ja yhtä suurta. Stereotyyppinen tapaus luottamuksesta on autokauppa – jo lähtökohtaisesti, kukaan ei luota autokauppiaaseen. Liekö tuo leima niin vahva, että sen takia autokauppiaat eivät edes yritä rakentaa luottamusta asiakkaan suuntaan.  Hyvä puoli autokauppiaan kannalta asiassa on, etteivät he voi menettää luottamusta, kun sitä ei ikinä ole ollutkaan.

Luottamus vain omassa päässä

Luottamuksen voi synnyttää ja kadottaa ihminen ihan itsekseen omassa päässäänkin. Ihminen voi helposti luoda epärealistisia odotuksia toiseen ihmiseen – vaikkapa kumppaniin tai auktoriteettiin. Pian osoittautuukin, ettei kohteena ollut ihminen täyttänytkään näitä odotuksia ja näin luottamus ihmisten välillä saattoi mennä, vaikkei toinen osapuoli ehtinyt tehdä asiassa yhtään mitään. Luottamukseen liittyy usein kahdenvälinen sopimus jostakin ja se joko täyttyy tai jää täyttymättä. Avainkysymys tässä on, että mitäpä tulikaan sovittua. Kuten aiemmin pohdiskelin, jokaisella meillä on menossa oma elämämme näytelmä ja teemme joka päivä valtavasti tulkintoja asioista – jokainen tavallamme ja tämä johtaa siihen, että sopimus saatettiinkin tulkita ihan eri tavalla kahden ihmisen kesken. Vaikka molemmat omasta mielestään toteuttivat sopimuksen, saattoi kumpikin kokea tulleensa petetyiksi ja näin luottamus katosi.

Luottamuksen voit menettää ja rakentaa yhä uudelleen

Jotta tämä ei olisi liian yksinkertaista, niin luottamuksen syntyminenkin on vielä henkilökohtaista. Mistä sinulle syntyy luottamuksen tunne? Ihmisille luottamuksen tunne syntyy eri asioista. Toisille se voi syntyä vapauden saamisesta ja toisille puolestaan tiukasta kontrollista. Vaihtoehtoja lie yhtä monta kuin on ihmistäkin. Se lienee selvää, että luottamus syntyy hitaasti, mutta kuolee nopeasti. Luottamuksen syntymiseen vaikuttaa koko oma historiamme ja sen esille tuleminen tiedostamattomasta minästämme. Luottamuksen katoaminen tapahtuu puolestaan yleensä salaman nopeasti. Sanotaankin, että luottamuksen voi menettää vain kerran – itse en näe asiaa ihan yhtä jyrkästi. Uskon, että luottamusta on mahdollista rakentaa useampaankin otteeseen, mutta onhan se varmasti toisella kertaa vielä pidemmän riesan takana kuin ensimmäisellä kertaa.

Voit vaikuttaa vain itseesi

Palaamme jälleen lopputulemassa itseemme. Luottamus on tunne, johon vaikuttaa vahvasti oma ajattelutapamme ja käyttäytymisemme. Ainakin se on asia mihin voimme vaikuttaa. Lähimmäisestämme voimme ajatella hyvää ja uskoa hänen käyttäytyvän lähtökohtaisesti luottamuksen arvoisesti. Itse pystymme puolestaan olemaan itsellemme rehellisiä ja sen mukaan käyttäytyä ainakin omasta mielestämme luottamuksen arvoisesti. Aina nämäkään konstit eivät riitä, mutta mielestäni se on kuitenkin riittävän hyvä tapa toimia, eikä enempään tarvitse kenenkään kyetä eikä suostua. Lohdullista on, että suurin osa meistä on osannut ainakin joskus luottamisen jalon taidon – pienillä lapsilla luottamus läheisimpiin ihmisiin on uskomattoman voimakasta.

-Markku-

Alkuperäinen kirjoitus vanhassa blogissani sisältää hyvää keskustelua aiheesta – käyhän vilkaise!


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.