Blog

Temperamenteista oppiminen: Kaverit kartalle!


image not found

Monikulttuurisuustarina jatkuu, aiemmat osat:

Osa 1   Osa 2   Osa 3   Osa 4

Oppimisen kolme vaihetta

Nyt on tultu tämän tarinan viimeiselle pysäkille ja kysymyksiä on varmaan herännyt. Minulle ehkäpä oleellisin kysymys on: miten minä voin elää ”paremmin”, kun nämä asiat tiedän? Palataan siis oppimisen perusjuurille. Oppiminen voidaan ajatella kolmivaiheiseksi prosessiksi. Ensimmäisessä vaiheessa asia ymmärretään – yleensä lukemalla tai kuulemalla. Jos oppiminen jää tähän vaiheeseen, ei siitä ole mitään hyötyä. Tyypillinen esimerkki löytyy varmasti meiltä kaikilta. Käymme työhön liittyvässä koulutuksessa, kuulemme tosi loistavan idean, jonka olemme valmiita ostamaan heti. Palaamme työn arkeen ja arki vie mennessään. Ikinä emme enää asiaan palaa, emmekä muuta arkeamme yhtään mitenkään.

Opi tuntemaan itsesi

Johtamismielessä, tässä kyseisessä asiassa on oleellista ensimmäisenä ymmärtää oma minä. Tehtävä ei ole helppo ja kuten aiemmin totesin, koulutus, kasvatus ja työympäristö varmasti värittävät meitä omalla tavallaan. Lisäksi ihminen onneksi kasvaa läpi elämänsä, joten värien syvyys voi vaihdella ja värittyä eri tavalla elämän vaiheiden mukaan. Kun vielä muistamme aikaisemmista kirjoituksista eri roolimallit eli käyttäytymisemme vaihtelee kovasti paikan ja ryhmän mukana – voi värimmekin olla eri tilanteissa painottunut eri tavalla. Ynnätään tähän vielä Buddhan ajatus:  ”Luomme maailman ajatuksillamme” eli me näemme itsemme ja muut ihan omalla tavallamme. Minää pitäisi siis pystyä tarkastelemaan monelta eri kantilta. Netistä löytyy monenlaisia testejä kuten jo mainittu Keirsey tai DiSC tai tunnelukkosi. Näihinkään vastaaminen täysin objektiivisesti ei ole ihan helppo tehtävä, mutta olipa tulos mikä hyvänsä, jo pelkkä vastausten pohtiminen opettaa tuntemaan itseämme paremmin. Minulle MBA on ollut loistava polku itseeni – tosin vastaavan saannon voi saada yhtä hyvin keskustelemalla avoimesti hyvien ystävien kanssa tai sparrauksella psykologian ammattilaisten kanssa. Me olemme kovin huonoja hakemaan näkemyksiä ”ammattiauttajilta” – käsittämätöntä miksi. Miksi emme halua tutustua itseemme – kysyy keltainen? Ohje 1: Tutustu itseesi!

Sisäistä testaamalla

Toisessa oppimisen vaiheessa asia sisäistetään – minulle tämä blogikirjoittaminen on oiva työkalu juuri tähän vaiheeseen. Toinen käyttämäni tapa on testata opittuja asioita omassa organisaatiossani. Kun asian joutuu itse pohtimaan ja ulos oksentamaan jollakin tavalla ymmärrettävästi, syventää se kuullun tai luetun tiedon ymmärrystä. Se ei kuitenkaan tarkoita vielä, että oppimispolku olisi tullut määränpäähän.

Juuri tähän teemaan käytännöllinen harjoite voisi olla piirtää nelikenttään itsesi lisäksi yhteisösi, jossa haluat oppia toimimaan paremmin. Se voi olla työyhteisö, oma ryhmäsi, urheilujoukkue, ystäväpiiri, suku – joku sinulle merkityksellinen yhteisö. Mutta huomioi tässä vaiheessa, että piirroksessasi jokaisen ihmisen väri ja paikka kartalla on juuri sinun näkemyksesi henkilöstä. Seuraavaksi voisi olla ajatusta kasata koko yhteisö koolle ja jokainen miettisi saman harjoituksen lävitse. Toki olisi tärkeää, että hekin olisivat päässeet tutustumaan etukäteen aiheeseen ja pohtineet omaa värikarttaansa. Ohje 2: Tutustu yhteisöösi ja tee eri ihmisten näkemykset näkyviksi koko yhteisölle. Pohtikaa miksi näkemykset poikkeavat toisistaan. Värikirjo on ehdottomasti rikkaus – tiimi on puuttellinen, jos siinä ei ole jokaista väriä!

Oppinen käytäntöön – toistoja, toistoja, toistoja

Viimeinen etappi oppimisessa on, että se muuttaa meidän käyttäytymismallejamme ja rutiinejamme – osaksi jopa tiedostamattomalla tasolla. Joogasta löytyy minulle tällainen esimerkki. Aluksi otin selvää asiasta ja totesin, että se voisi olla minulle hyväksi. Seuraavaksi aloin käymään joogatunneilla ja pikkuhiljaa aloin oivaltamaan joogan olemusta ja keskittyminen omaan sisimpään alkoi tunneilla onnistua entistä paremmin. Tässä vaiheessa olen nyt – visio on kuitenkin, että joogasta tulisi osa arkea ja se kuuluisi päivärutiineihin sopivina annoksina tarpeen mukaan. Sanotaankin, että joogan haastavin vaihe on saada joogaus siirrettyä ohjatuilta tunneilta itseohjautuvaksi arkeen niin, ettei suorittamista suunnittele ja ajattele etukäteen, vaan toteuttaa sitä mitä oma keho ja mieli juuri sillä hetkellä tarvitsevat. Tässä kun onnistun, niin voin mielestäni todeta oppineeni joogasta ainakin jotain.

Tähän teemaan liittyen oppimisen maali voisi häämöttää silloin, kun huomaat tiedostamattomasti muuttaneesi käyttäytymistäsi kulloisenkin kumppanin mukaisesti niin, että lopputulos kanssakäymisestä on molempien kannalta aiempaa hedelmällisempi. Mahdollisesti huomaat, että kasaamasi ryhmä (joukkue, projektiryhmä, tiimi  tms.) koostuukin perinteisen yksiväristen sijaan koko väriskaalasta, jossa jokaisella on käsitys toisesta ihmisenä ja jokainen osaa arvostaa erilaisia näkemyksiä ja tulokulmia luoden aidosti jotain uutta. Jos jäädään sille tasolle, että kaikki tiedostavat asiat ja faktat, mutta käyttäytyvät edelleen kuten ennenkin – koko vaivannäkö on ollut turhaa. Ohje 3: toistoja, toistoja, toistoja, jaksaa, jaksaa, jaksaa…uskalla muuttua!

Jahas, tämäkin turina rönsyili sen verran paljon oppimisen saralle, että asioita jäi mielen päälle ainakin vielä yhteen jaksoon eli pohdinta jatkuu johtamisen näkökulmilla erivärisissä tilanteissa.

Apua löytyy, jos kiinnostuksesi heräsi

Jos tuntuu siltä, että haluaisit sparraajan aiheeseen tai ryhmällesi kehityspäivän aiheen tiimoilta, niin voin suositella lämpimästi Steven Poelmans:ia EADA:lta – varmasti tulee mielellään auttamaan. Toinen todennäköisesti huokeampi vaihtoehto on, että otat yhteyttä minuun ja räätälöidään juuri tarpeisiisi sopiva paketti tarvittaessa iltaohjelmineen tukien ymmärrystä yhteisösi käyttäytymisestä ja kehittäen yhteisöäsi eteenpäin kohti huipputiimiä!

Juttusarjan viimeinen osa: ”Värillisten johtaminen” => 

-Markku-


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.