Blog

Millaiseen käyttäytymiseen Koronapaniikki on sinut johtanut?


image not found

Kun on työkseen kiinnostunut ihmisten käyttäytymisestä, tarjoaa Koronapandemia tähän oivat puitteet. Itseään on niin tuskaisen vaikeaa tarkkailla, niinpä ihmettelenkin muiden toimintaa.

Taistelutoimenpiteissä Koronaa vastaan pyritään pääsääntöisesti suojelemaan ikäihmisiä ennenaikaisilta kuolemilta, kivuilta ja kärsimyksiltä – todennäköisyys kuolla virukseen yli 60-vuotiailla on todella paljon korkeampi kuin nuoremmilla, mikäli viruksen kantajaksi joutuu. Nyt tehtävät toimenpiteet ovat siis vahva taloudellinen panostus ikäihmisiin. Panostuksen rinnalla kiistellyt vappusataset lentelevät tuhkana tuuleen. Millaisina toimina yksittäisten ihmisten kohdalla panostus näyttäytyy?

Miksi ruokaa ja WC-paperia hamstrataan?

Riensivätkö ihmiset ensitöikseen kyselemään vanhuksilta, kuinka voisivat auttaa heitä tässä tilanteessa? Eipä tainnut näin käydä. Päinvastoin – terveet ja hyväkuntoiset ihmiset riensivät nopeasti täyttämään omat kaappinsa ja hieman hitaimmille ja raihnaisimmille jäi jäljelle vain tyhjät hyllyt. Ilmiö on täysin luonnollinen. Kun ihmiselle syntyy paniikki, stressitaso, syke, verenpaine ja verensokeri kohoavat ja aivojen toimintakyky kapenee merkittävästi. Tässä tilassa ihmisen sosiaaliset kyvykkyydet väistyvät ja tavoitteena on vain pelastaa itsensä ja ehkä kaikkein läheisimmät ihmiset ympäriltään. Käyttäytyminen on kymmeniä tuhansia vuosia vanha ja se on pelastanut monta ihmistä aikoinaan sapelihammastiikerien kynsistä. Työyhteisöissäkin ilmiö on läsnä päivittäin. Mitä suurempi on paine päätöksenteossa, sitä tärkeämpää oma etu on.

Taipuuko mielesi toivoon vai paniikkiin?

Kun ihmisen stressitaso kasvaa, käyttäytyminen siis muuttuu. Joku voi muuttua päättämättömäksi ja saamattomaksi, toinen taas kannustavaksi ja optimistiseksi. Joku voi muuttua jyrääväksi ja piittaamattomaksi, toinen taas jämäksi ja konkreettiseksi. Joku voi muuttua pikkutarkaksi ja ongelmakeskeiseksi, toinen taas tarkaksi ja suunnitelmalliseksi. Joku voi muuttua sekavaksi ja hössöttäväksi, toinen taas nopeaksi ja sosiaaliseksi. (Kuvaukset Tony Dunderfeltin kirjasta Tunnista temperamentit).

Itseäni kun tarkastelen viimeisten päivien osalta, niin huomaan yllättäen muuttuneeni päättämättömäksi ja saamattomaksi. Monia vaihtoehtoja pyörii mielessä, mihin huomio olisi hyvä suunnata, mutta oikein mihinkään suuntaan ei ole tullut vielä lähdettyä. Asiaan tietysti on vaikuttanut se, että olen odottanut asiakkaitteni reaktioita. Tuntuu turhalta valmistella sellaista, joka hyvin todennäköisesti siirtyy tai peruuntuu. Tutumpi piirre, jonka olen jälleen tunnistanut itsestäni, on optimistisuus – kaivan kaikki mahdolliset perusteet sille, ettei Koronasta ole tulossa suurempaa katastrofia. Toivoa on vielä vanhusten terveyden suhteen. Tehtyjen toimenpiteiden takia, toivo yrityselämän katastrofien välttämiseksi meni jo minultakin. Mitkä ovat sinun piirteesi, jotka ovat nousseet esille viime päivien aikana? Oletko havainnut jotain itsellesi yllättävää?

Olemme pakotettuja vääristämään tietoja!

Kyse on ilmiöstä nimeltä kognitiivinen dissonanssi. Ihminen ei pysty pitämään mielessään kahta ristiriitaista ajatusta tai tietoa. Mielemme on siis pakotettu vääristämään toista tietoa, jotta ristiriidan aiheuttama jännite psyykeissämme helpottuu. Mikään kirjoitus ei liene tästä ilmiöstä vapaa – ei tämä ainakaan. Ilmiö olisi hyvä itsestä tunnistaa ja pyrkiä kiinnostumaan myös näkökulmista, joita oma mieli vastustaa. Kiinnostumisen kautta on mahdollista tunnistaa oman ajattelun rajat ja näin keskustelusta tulisi hedelmällistä ja toista arvostavaa. Minun ajatteluni raja Koronapandemian kohdalla menee esimerkiksi siinä, etten kykene näkemään ilmiötä haitallisempana kuin monia muita yhtä aikaa läsnä olevia ilmiöitä (kausi-influenssa, sydän ja verisuonitaudit, liikkumattomuus, aliravitsemus, ilmaston muutos,…) ja näin en myöskään ymmärrä tehtyjä massiivisia toimenpiteitä juuri Koronaviruksen takia.

Toimenpiteet ovat AINA arvovalintoja

Nyt on käynyt selväksi, että rahaa on käytännössä rajaton määrä, jos sitä halutaan käyttää. Hintalappu nyt tehdyille toimenpiteille lie satoja miljardeja euroja Suomessa, joilla pääsääntöisesti pyritään vähentämään vanhusten kärsimyksiä. Hetki sitten ei löytynyt eläkeläisille puolta miljardia vappusatasten muodossa. Enkä usko, että tämänkään jälkeen löytyy rahaa esimerkiksi syrjäseutujen vanhusten kotihoidon järjestämiseksi, jonka puutteesta omat vanhempanikin kärsivät joka päivä.

Mitkä ovat kustannukset maailmanlaajuisesti? Joka ikinen päivä 8200 alle 5-vuotiasta lasta kuolee aliravitsemukseen. Kuvittelen, että vastaavilla toimilla kuin nyt on maailmassa tehty Koronan takia, nälänhätä voitaisiin lopettaa huomenna. Näin emme ole valinneet tehdä. Ihmiskunta päätti nyt pelastaa vanhukset, mikä on arvokas valinta sekin. Minua on kritisoitu siitä, ettei saa väheksyä toisen ongelman ratkaisuja sen takia, että jotain toista ongelmaa ei ole korjattu. Tämä on myös asia, josta löytyy minun ajatteluni raja. Minua kiinnostaisi ymmärtää, miksi juuri nyt ei ole oikea hetki pohtia arvovalintoja esimerkiksi nälänhädän ja vanhusten hoidon välillä.

Onko meillä oikeasti kiire – ajankäytön hallinta on vain priorisointia?

Myös henkilökohtaisella tasolla on nyt hyvä hetki pohtia omia arvovalintoja. Meillä on ollut hirveä kiire. Kalenterit ovat ihan täynnä. Ei ole mitään mahdollisuutta tyhjentää kalenteria yhdeksi illaksi lapsille tai puolisolle. Kaikkien palavereiden peruminen koko viikoksi, jotta voisi lähteä auttamaan omia sairaita vanhempiaan, on ihan mahdottomuus. Nyt löytyikin sellainen arvo, että kalenterin voi pyyhkäistä tyhjäksi kuukausiksi. Paniikissa käyttäytymistämme ei ohjaa aivojen ajattelevat osiot, vaan toiminta lähtee liskoaivoista. Kumpi hetki kuvastaa meidän todellisia arvoja: normaali arki vai Koronapaniikki? Väittäisin, että ensimmäinen ja nytkin useimmilla on motiivina pelastaa itsensä – ei suinkaan vanhuksia. Kyse on siis paniikin aiheuttamasta itsesuojeluvaistosta ja tämä selittää myös sen, miksi muut yhtä merkitykselliset epäkohdat maailmassa ei aiheuta toimenpiteitä. Olemme niihin tottuneet, eivätkä ne saa meitä paniikkiin.

Onko paniikki maahanmuuton takia vähemmän oikein kuin Koronan takia?

Maahanmuutto aiheuttaa joillekin ihmisille vastaavia paniikin tuntemuksia. Moni pelkää aidosti yhteiskuntamme tuhoutuvan maahanmuuton takia. He vaativat rajoja kiinni ja ovat valmiita tekemään lähes mitä vaan, saadakseen tahtonsa läpi. Ilmiö lie identinen nyt nähtävän käyttäytymisen kanssa, jonka Koronapaniikki on aiheuttanut.

Millaiseen muutokseen sinä olet valmis?

Sydän- ja verisuonitauteihin kuolee 18 miljoonaa ihmistä vuosittain. Liikkumattomuudesta kärsii maailmassa 1,4 miljardia ihmistä tälläkin hetkellä. Yksilön kannalta asia olisi korjattavissa hyvin pienillä elämäntapamuutoksilla. Usealle yhden liikuntakerran lisääminen viikossa toisi monta elämän makuista vuotta lisää elämään. Tällaisiin muutoksiin emme ole valmiita niin kauan, kun se ei aiheuta meissä paniikkia. Nyt onkin oiva hetki tutkailla itseään ja pohtia tarkasti, millaiset muutokset itse asiassa ovatkin mahdollisia, jos vain haluamme. Mikä on juuri se muutos elämässäsi, jonka oikeasti haluaisit tehdä?

– Markku –

Lue lisää:


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.