Blog

Temperamentit: sininen ja keltainen


image not found

Monikulttuurisuustarina jatkuu, aiemmat osat:

Osa 1   Osa 2

Temperamentit: Jako neljään

Päästetäänpä vihreät ihmiset piinasta ja piirretään lopultakin kaavio aiheesta. Temprementteja ja persoonallisuuksia jaetaan monin tavoin. Vastaan on tullut Jungin kaksijaosta aina jakoon kuusitoista saakka. Nyt tarkastellaan jakoa neljään. Nelikenttiäkin on monia ja nyt käyttämäni nelikenttä oli minulle entuudestaan tutuin. Aiemmin kuitenkaan en ole päässyt sen sisälle oikeasti – ehkä et sinäkään tämän avulla, mutta Steven onnistui viemään minut tässä asiassa syvemmälle kuin olen koskaan aiemmin päässyt. Tämä vain hyvin todistaa sen, että asioita tulisi pohtia pohtimasta päästyäänkin, jotta jotain uutta todella syntyisi. Monellako meistä on siihen mahdollisuus esimerkiksi työelämässä ja jos ei ole, niin miksi ei ole? Kuinka paljon voimme siihen itse vaikuttaa ja miksi olemme siinä tehtävässä, jossa olemme – mikä on perustehtäväni?

Fakta vs. kokemus – tunne vs. järki

Tässä tarkasteltava temperamenttien nelikenttä koostuu vaaka-akselista, jonka vasemmassa reunassa on faktapohjainen ajattelumalli (sensing) ja oikeassa reunassa puolestaan kokemuspohjainen ajattelumalli (intuiting). Pystyakseli rakennellaan puolestaan niin, että alapäässä on tunnepohjainen ajattelu (feeling) ylhäällä järkeilyyn perustuva ajattelu (thinking).

Kylmän viileää sinistä järkeä

Vasempaan yläkulmaan muodostuu malli rationaalisista ihmisistä, joille faktat ovat tärkeitä ja järki se olla pitää kaikessa hommassa. Mikä ja mitä –kysymykset ovat kaikkein merkityksellisimpiä. Siniset ihmiset haluavat toimintaa ja heti – tosin se on perustuttava faktoihin. Työelämässä mittarit ovat sinisille ihmisille todella rakkaita. Ei ole niin oleellista mitä mittareista seuraa, kunhan ne ovat tarkkoja ja kertovat totuuden. Monessa maassa koulutusjärjestelmä on perinteisesti ollut hyvin sininen. Näin ainakin itse sen koen omalla kohdallani. Pikkuhiljaa olen vasta oppinut ymmärtämään, etten olekaan kovin sininen ihminen vaan mieluummin keltainen, mutta peruskoulutus, lukio ja varsinkin teknillinen yliopisto värjäsi minut hyvin siniseksi, enkä sitä osannut itse kyseenalaistaa. Mitä siitä seurasi – työviihtyvyyden huononeminen ja uupumus, eikä kyllä Markku vieläkään sitä ymmärtänyt. Ymmärtääkö Markku nyt, en tiedä, mutta uskon että joka päivä askeleita menee eteenpäin. Eilen vastaani hyppäsi termi ”pedagogisesti jaettu koululuokka”. Mitähän se tarkoittaa, en tiedä – mutta arvailenpahan. Se voisi tarkoittaa sitä, että luokkajako eri lasten välillä tehdään sillä perusteella, että oppiminen tapahtuisi mahdollisimman kivuttomasti. Ei siis valita sellaisia kaveruksia samalla luokalle, jotka vain pälättävät eikä oppimisesta tule yhtään mitään. Varmasti hyvä näin. En voi kuitenkaan välttyä ajatukselta, että tehdäänköhän luokkajako samalla perusteella vaikkapa Etelä-Euroopassa. Oppiminen tarkoittaa meidän kulttuurissa oppimista sinisellä tavalla – faktojen oppimista. Me emme arvosta tässä kohtaa esimerkiksi ystävyyttä ja sosiaalisuutta siinä määrin, että pedagoginen jako loisi esimerkiksi luokan, jossa olisi tasaisesti kaikkia värejä tai että ryhmässä painottuisivat sosiaaliset tarpeet ylitse muiden.

Keltaisia visioita

Siirrytäänpä eteenpäin – keltaiseen temperamenttiin. Paljonkohan muuten kello on – en tiedä, istuksin vieläkin matkalla kotia kohti? Milloinhan kone on perillä – hurrrraaaa, en tiedä!!! Olen oppinut ainakin jotain siitä mitä haluan olla ja ehkä siitä mitä oikeasti olen. Kymmenen vuotta sitten istuisin tässä tuskissani ja laskisin minuutteja määränpäähän harmitellen kun elämä kuluu hukkaan istuessani lentokoneessa.  Minulla on nytkin hieno visio illasta, kun pääsen rakkaan perheeni ja vaimoni luo, mutta silti osaan nauttia tästä hetkestä ja kirjoittamisesta juuri nyt ja tässä. Keltaiset ihmiset ovat hyvin konseptuaalisia – järkeilyä on paljon mukana ja sitä käytetään intuitiiviseen ajattelun kanssa. Keltaisilla ihmisillä on pää täynnä visioita – aivan liikaa ja suurin osa on täysin toteuttamiskelvottomia. Kylläpä on tullut eräskin kerta hakattua päätä karjalan mäntyyn kun olen yrittänyt tuputtaa täysin utopistista ideaa (enkä nyt puhu AY-liikkeen lakkauttamisesta, se on täysin realistinen ja vakavasti otettava idea!!) sinisille henkilöille. Riitahan siitä on tullut, kun kumpikaan emme ole ymmärtäneet syitä asioiden taustalla. Minä ihmettelen, että miksi ei voida edes yrittää ja toinen on ajatellut minun olevan ihan hullu – eihän ajatuksilleni ole mitään faktaa eikä taustaa, että ne voisivat toimia. Keltaiset ihmiset ovat siis usein luovia – usein liiankin kanssa. He ovat hyviä rakentamaan erilaisia malleja ja kuvauksia sekä käynnistämään projekteja. Sen jälkeen kun projekti on saatu käyntiin ja se siirtyy rutiininomaiseen toimintaan, keltaisten ihmisten kiinnostus loppuu. Ammattilaiset pystyvät kyllä viemään projektin maaliin, mutta keltainen ihminen ei ole tällöin intohimoisella alueella. Monestiko olemme miettineet henkilön vaihtoa projektin johtoon siinä vaiheessa, kun se siirtyy rutiinitoteutukseen? Itse tein tämän liikun viimeisimmässä isossa työprojektissani ja olen päätökseeni erittäin tyytyväinen. Henkilö, jolle projektin siirsin, hoiti homman loppuun paljon paremmin kuin olisin sen osannut itse tehdä. Kiitoksia! Eipä sillä, että olisin osannut asiaa tämän viitekehyksen kautta jäsentää. Menin enemmän intuition pohjalta: en enää tunne intohimoa tätä projektia kohtaan => projekti kärsii => työnantaja kärsii => minä kärsin. Ratkaisuksi päätin siis siirtää projektin johtamisen –sekä vastuun että vallan, uudelle ihmiselle tietäen, että hänellä on intohimoa hoitaa projekti siitä eteenpäin maaliin saakka. Uskon, että aika usein sorrumme hyvin kapea-alaiseen näkemykseen esimerkiksi juuri projektien hoitamisessa: projekteja johtamaan valitaan tietynlaisia ”projekti-ihmisiä”, jotka hoitavat projektin kuin projektin alusta loppuun saakka, vaikka erilaisuudelle voisi olla kenties sijaa. Keltainen ihminen jaksaa loputtomuuteen saakka kyseenalaistaa kaikkea mahdollista – miksi, Miksi, MIKSI?!?! Miksi me mitataan tätä, miksi meillä on tällainen projekti, miksi tuo ihminen valittiin tuohon tehtävään, miksi ihmeessä??

Nytpähän tuli tähänkin suunnitelmaan muutos – ei päästy kuin kaksi väriä tällä kertaa. Tällaista ei tapahtuisi vihreille ihmisille, kun taas punainen ihminen olisi tässä ajassa ehtinyt hankkia jo monta uutta ihmistä verkostoonsa. Mutta tästä lisää seuraavassa numerossa.

Juttusarjan osa 4 =>

-Markku-

 


Leave a comment

Your email address will not be published.

Time limit is exhausted. Please reload CAPTCHA.