Minä olen Jumala

Kirjoitettu 05.06.2014

Hengellisyyttä olen sivunnut muutamissa kirjoituksissani kevyesti, mutta otetaanpa yksi raskaamman sarjan pohdinta tähän aiheeseen. Lukiessasi tätä tekstiä, toivon, että merkityksellisin asia mielessäsi on pohtia kokemiasi tunteita ja ajatuksia. Sillä mitä minä ajattelen kristinuskosta, ei ole sinun kannaltasi mitään merkitystä – mutta sillä, mitä tunteita ja ajatuksia tämä teksti sinulle tuottaa, voi olla sinulle kovastikin merkitystä. Aihe on tietysti maailmanhistorian puhutuin, koska faktoja ei ole olemassa – on vain tarinoita.

Jumala asuu jokaisessa meissä

Kristinusko, kuten kaikki muutkin uskonnot, sisältävät erittäin paljon merkityksellisiä opetuksia siitä, kuinka ihmisten tulisi elää, jotta elämä sujuisi mahdollisimman ”hyvin”. Mielestäni on ihan sama, minkä voiman ajamana ihmiset käyttäytyvät säädyllisesti lähimmäisiään kohtaan – kunhan käyttäytyisivät. Uskonnoissa kautta maailman sivun on mennyt juuri tämä asia pieleen eli ei ole käyttäydytty eikä hyväksytty toisen ihmisen uskoa omaan jumalaansa. Sitä vastoin on vainottu ja tapettu ihmisiä vääräuskoisuuden nimissä – sitähän varmasti esimerkiksi Jeesus tarkoitti käskiessään mennä tekemään kaikki kansat hänen opetuslapsikseen. Kun luin ensimmäisen kerran Dan Brownin ajatuksen jumaluudesta, jonka mukaan kaikilla maailman ihmisillä on yksi ja sama jumala – ostin ajatuksen heti. Kun siihen lisätään vielä ajatus, että jumala asuu jokaisessa meissä, alkaa mielessäni hyvin moni asia kuulostamaan paljon järkevämmältä.

Jeesus – aikansa Freud?

Kirjoittaessani tarinaa freudilaisesta mielen rakenteesta, kirposi päähäni ajatus, että jospa Sigismund ei ollutkaan ensimmäinen asian havainnut henkilö. Olisiko Jeesus voinut havaita aikanaan saman? Jospa Jeesus kuvastaa Freudin näkemystä id:stä. Hänhän eli hyvin voimakkaasti viettien vallassa poikamaista elämää, vietin ollessa jotain muuta kuin se, mitä sillä ehkä nyt ymmärrämme. Käyttäytymisen rajoitteet tulevat puolestaan Jeesuksen isältä – egolta. Pyhään kolmiyhteyteen tarvitaan vielä superego, jota pyhähenki edustaa – sieltä tulee käsitys oikeasta ja väärästä, hyvästä ja pahasta.

Jeesus brandina

Jeesushan oli hyvin radikaali toisinajattelija ja markkinointimielessä erittäin taitava henkilö – tai ainakin näin raamattu antaa asian ymmärtää. Jeesus rakensi tarinoillaan maailman mahtavimman henkilöbrandin, joka on sitä edelleen. Samoilla teorioilla moni yrittää tänäkin päivänä rakentaa omaa brandiään – niin yksityishenkilöt kuin yrityksetkin. Jos Jeesus olisi oivaltanut mielen toiminnan rakenteen, olisiko hän lähtenyt markkinoimaan sitä psykologisena faktana vai verhottuna huomattavasti myyvempään tarinaan isästä, pojasta ja pyhästä hengestä? Monia raamatun tapahtumia tulkitaan vertauskuvallisina tarinoina, mutta jostain syystä Jeesusta Jumalan poikana ei pidetä vertauskuvallisena asiana, vaan mieluummin faktana. Kristinuskon perusoppi Jeesuksen syntymästä tietysti kumoaa tämän ajattelun, koska Jeesusta pidettiin messiaana jo syntyessään – edelleen pitää muistaa, että raamattu on kirjoitettu satoja vuosia Jeesuksen elämän jälkeen, jolloin tarina on voinut hiukkasen elää ja kasvaa. Jos mietitään toisin päin, millaisia ihmiset olisivat tuohon aikaan olleet, jos suusta suuhun kulkeneet tarinat messiaasta olisivat pysyneet täysin ennallaan ilman minkäänlaista värittämistä ja liioittelua. Pitäisiköhän kokeilla kirjoittaa nykypäivän raamattu (lat. biblia eli tekstikokoelma) 1500-1800-luvun tapahtumista, kyselemällä ja muistelemalla – sulkemalla netti ja 99%:ia kirjoitetusta faktasta? Millaisen syntymän sinä kirjoittaisit omasta idolistasi tai messiaana pidetystä henkilöstä?

Minä olen Jumala

Vähän lipesi ajatus itse asiasta. Palaanpa ydinajatukseen, että Jumala on jokaisen meidän päässämme – olkoon se sitten vaikka koko meidän oma mielenmaisemamme. Tällä oletuksella minun on helppo ymmärtää, että Jumala on kaikkialla. Et voi tehdä mitään, ettei Jumala sitä näkisi. Jumala tietää jokaisen syntisi, eikä hän jätä rankaisematta ketään, joka syntiä tekee. Tiedostamaton osa aivoistamme, omatunnoksikin kutsuttu, ei meitä rauhaan jätä, ellemme asiaa käy lävitse – kuka milläkin tavalla. Jumala kuulee rukouksemme – ihan varmasti. Samalla kun rukoilemme, muokkaamme myös aivojamme ja luomme sinne elintärkeän impulssin, toivon ja uskon selviytymisestämme. Monesti se voi olla juuri se ratkaiseva palanen selviämiseen siitä hetkestä tai siitä tilanteesta. Jos Jumala olisi jokaisessa meissä, myös ensimmäinen käsky tulisi ymmärrettäväksi: ”Minä olen Herra sinun Jumalasi. Sinulla ei saa olla muita Jumalia.” Miksi muuten kukaan opettaisi näin rasistisia asioita? Miksi ihmiset eivät voisi suvaita toista ihmistä uskontoon katsomatta? Rasismi yleensäkin on lähes kaikkien uskontojen arkipäivää. Mikä muu yhteisö on alentanut naista niin paljon kuin uskonnot? Raamatunkin alussa todetaan, että mies on ihminen, joka on luotu Jumalan kuvaksi ja nainen on tehty miehen kylkiluusta, jotta miehellä ei olisi tylsä olla. Ja tämä perinne jatkuu edelleen. Ihmiset asetetaan eriarvoiseen asemaan esimerkiksi seksuaalisen suuntautuneisuuden mukaan?

Kunpa maailmanloppu jo tulisi

Luterilaisessa teologiassa maailmanlopulla tarkoitetaan sitä ajan hetkeä, jolloin Jeesus palaa uudelleen taivaasta maan päälle viimeistä tuomiota varten. Mitä tämä tarkoittaisi yllä kuvatussa kontekstissa? Se tarkoittaisi sitä, että ihmiset ymmärtäisivät olevansa itse jumalia ja tällöin loppuisi tarve taistella uskon puolesta. Loppuisi tarve käännyttää vääräuskoisia, loppuisi tarve rakennella valtavia temppeleitä – riittäisi, että eläisi kuten jokaisen oma sisin ja omatunto kertoo. Kaikki ihmiset olisivat vertaisiaan. Uskon, että tällöin maan päälle laskeutuisi huomattavasti suurempi rauha kuin koskaan maailman historian aikana – joku saattaisi sitä paratiisiksikin kutsua. Maailmanloppua odotellessa…

 

– Markku –