Katse eteenpäin
Kirjoitettu 05.12.2013
Tänään tapahtui vähintään kaksi suurta asiaa. Sain ensimmäisen vieraskynäilijän blogiini sekä todistuksen juuri suoritetusta EMBAsta.
Olen erittäin onnellinen, että ensimmäinen vieraani olet juuri sinä Sari ja saan julkaista nämä hienot ajatuksesi tänään, kun yksi iso ja upea matka on saatu kuljettua. Uudet kuusikot ja auringon säteet odottavat!
-Markku-
Tänään kun molemmat saimme MBA-todistuksemme Jyväskylän yliopiston Avance-ohjelmasta, Pasi totesi puheessaan, että autossakin tuulilasi on suurempi kuin peruutuspeili – tietystä syystä. Vähän tätä samaa asiaa olin pohtinut junassa 14.9. matkatessani yhdeltä lähijaksolta Jyväskylästä Helsinkiin. Tänään haluan jakaa nuo ajatukset kanssasi.
Menneiden asioiden pohtiminen on vähän sama kuin istuisi junassa selkä menosuuntaan – näet vain maiseman, joka on jo jäänyt taakse. Jos näet pellon ja vihreät lehdet puissa, voit olettaa, että juna kulkee kohti toisia peltoja ja vihreälehtisten puiden ohi. Mutta lehdet voivat muuttua keltaisemmiksi ja huomaat ohittaneesi järven tai alittaneesi sillan.
Junassa, joka kulkee vakaasti eteenpäin, voit vain istua ja katsella. Junalla on tietty määränpää ja aikataulu. Jos päämäärä on oikea, voit tehdä matkaa turvallisin mielin.
Mutta mitä olisi ollut kuusikon takana ja minne silta olisi johtanut? Menetettyjä mahdollisuuksia vai taitavasti vältettyjä harharetkiä? Sitä et saa koskaan tietää – se kaikki jäi jo taakse.
Kun siirryt istumaan kasvot menosuuntaan – näet pellon, keltaiset lehdet ja odotat taas uutta siltaa – ja tulihan se sieltä. Junan yllä sama taivas, mutta enemmän pilviä näkyvissä.
Tuntuu turvallisemmalta istua selkä menosuuntaan päin – on mukavampaa katsella auringonvalossa kylpevää maisemaa kuin murehtia tulevia pilviä – vaikka säteet heijastuvatkin menneestä maisemasta.
Tänään juhlapäivänämme toivon, että uskallat katsoa eteenpäin: lähteä seuraamaan siltaa ja katsoa, mitä kuusikon takaa löytyy.
Malja aurinkoiselle tulevaisuudelle! Cin cin!
TkT, MBA Sari Siitonen