johtaminen

Luomme maailman ajatuksillamme

Kirjoitettu 09.02.2013

”Luomme maailman ajatuksillamme” – näin totesi Buddha aikoinaan. Ja näinhän se menee. Jokainen meistä katsoo ihan omaa näytelmää maailmasta ja toimii sen perusteella olettaen, että juuri minun näytelmäni on se mitä muutkin katsovat. Tämä johtaa tietysti ristiriitaisiin tilanteisiin, kun vuorovaikutuksessa olevat osapuolet tulevat mahdollisesti tilanteeseen hyvinkin voimakkailla tunnelatauksilla olettaen olevansa samassa näytelmässä kuin kanssanäyttelijä. Usein vielä molemmat osapuolet olettavat esittävänsä pääroolia. Millainen näytelmä sinulla on juuri nyt menossa? Mitä asioita pystyt havainnoimaan joko näytelmästäsi tai ympäröivästä tilasta, jossa juuri nyt olet? Kirjaapa näitä alla olevaan kommenttiruutuun, niin jatkan tämän aiheen pohdintaan sitten joskus, kun on vaikkapa viisi kommenttia tullut.

…. 13.2…

Hienoa, tälle sivulle tuli ensimmäisiä kommenttejakin – kiitoksia niistä. Ehkä asettelin kysymykseni hieman hankalasti, mutta todennäköisesti moni lukija on kuitenkin asiaa pohtinut, vaikkei sitä syystä tai toisesta halunnutkaan julkilausua. Muutamaan kertaan olen vastaavan harjoitteen tehnyt ja teettänyt livenä ja tulos on ollut aina samanlainen. Kuvauksia esimerkiksi tilan havainnoinnista on tullut seuraavia: valoisa, hiljainen, turvallinen, lämmin, avara,… Sitten jos pyytääkin havainnoimaan ryhmän jäseniä, niin vastauskirjo laajenee: jännittynyt, tunnusteleva, ahdistunut, vapautunut, rento,… Nämä havainnot on helppo jakaa kahteen kategoriaan – toiset ovat faktoja ja toiset ovat tulkintoja. Kuinka hirveän paljon teemme sekä vuorovaikutuksessa, että oman päämme sisällä tulkintoja, joita ilman pienintäkään kyseenalaistamista pidämme faktoina. Sää on klassinen esimerkki tästä. Säätä kuvaillaan usein, että se on hyvä tai huono, vaikka säällä ei sellaista ominaisuutta ole – on tuulista, sateista ja aurinkoista, mutta sen hyvyys riippuu yksinomaan tulkitsijan mieltymyksistä ja sen hetkisestä tilanteesta.

Yksi yleisimmistä ryhmissä toistuvista tulkinnoista on päätöksen vahvistaminen toisten puolesta. Isossa ryhmässä usein joku ottaa johtajan roolin ja toteaa, että kyllähän me kaikki ollaan tätä mieltä ja haluamme toimia näin. Juuri tätä mieltä saattoi olla hän itse, sekä ehkä pari hänen kaveriaan.

Omien ajatusten parissa vastaava ilmiö toistuu alituiseen. Muistan kun lapsena aina nukkumaan mennessä aloin kuunnella hiljaisuudessa kuuluvia ääniä. Vanhassa talossa kuului tietysti vaikka minkälaista lorinaa ja narinaa. Hyvin usein sain niistä juonnettua pääni sisällä vaikka minkälaista katastrofia – eniten pelkäsin ehkä tulipaloa ja vaikka kuinka usein kävin pannuhuoneessa kurkistamassa tilanteen ja toteamassa, että ääni tuleekin vesikiertopattereista. Ajatukset päässämme ovat kuin lööppejä – ne tärähtävät valtavalla voimalla tajuntaamme ja jos emme suhtaudu siihen kriittisesti, niin usein virheellisesti uskomme ne todeksi. Tähän on ihan fysiologinen selityskin. Silmämme ja korvamme toimivat aistieliminä, jotka siirtävät aistihavainnon neutraaleina eteenpäin aivoihin. Ensimmäisenä aistihavainnon koppaa mantelitumake, kun se sattuu olemaan viestiketjussa lähimpänä. Mantelitumake laukaisee pelon ja vihan tunteen automaattisesti, kun se havaitsee jonkin uhkaavan viestin. Tämä saa jo meidät toimimaan ja pitää meitä hengissä, joskus viesti onkin oikeasti hälyyttävä ja silloin voi henkemme pelastaa sekunnin murto-osassa tehty väistöliike tai jokin vaistonvarainen toiminta. Suurin osa viesteistä on yleesnä turhia ja ne olisi syytä ohittaa. Mutta jos ihminen on stressaantunut, ahdistunut tai väsynyt, niin mantelitumake antaakin aiheen aivojen seuraavalle toiminnolle, joka käynnistää haitalliset ajatukset, joita aieminkin jo kuvasin. Omaa hyvinvointia ajatellen olisi viisaampaa vain kiittää mantelitumaketta annetusta hälytyksestä, kuitata hälytys aiheettomana ja nollata pääkoppa. Ajatuksia seuraa puolestaan seuraavaksi tunne ja siitä pyörähtääkin mukavasti käyntiin historiamme ajalta aivojemme tiedostamattomaan osaan tallentuneet makrot ja me vain ihmettelemme että miksi minä taas toimin näin – mutta tästä lisää taas joskus seuraavassa jaksossa…

– Markku –