irtisanominen

Kenkää tuli, nyt juhlitaan

Kirjoitettu 21.01.2014

Irtisanominen 17 vuoden jälkeen

Niinpä päättyi 17 vuoden liitto konepajateollisuuden kanssa virallisesti tänään. Tiedon tästä sain jo seitsemän viikkoa sitten, joten jotain vaiheita tunteitteni kanssa olen jo päässyt läpi käymään. Paljon uusia tunteitakin on varmasti vielä tulossa, mutta sen verran koen jo saaneeni etäisyyttä aiheeseen, että jotain järkevää siitä uskon pystyväni kirjoittamaan. Lisäksi tänään myös usea ystäväni on kokenut irtisanomisen – jospa tällä kirjoituksella edes hieman pystyn heitä auttamaan. Eikä tilanne tietysti ole helppo työpaikan säilyttäneillekään.

Aina on aihetta juhlaan

Aihetta on tiukan paikan hetkelläkin juhlaan. Miksipä yksittäinen henkilö ei voisi ottaa oppia vaikkapa Supercell:stä, jossa epäonnistumista juhlitaan – ei tässä murehtiminenkaan auta. Olipa yksittäisen henkilön irtisanomisen syy mikä tahansa – pohjimmiltaan kyseinen henkilö on epäonnistunut jossakin. Niin monet kerrat olen itsekin ollut irtisanomassa väkeä, että se on ensimmäinen fakta, joka on itselleen myönnettävä. Koskaan yrityksestä ei irtisanota arvokkaimpia ja tärkeimpiä henkilöitä. Tärkeä pointti tässä on: epäonnistunut kenen mielestä – meillä jokaisella on oma maailmamme! Henkilökohtaisesti yritin uudistaa voimakkaasti yritystä ja koko konepajateollisuutta. Se ei vaan ollut asia, jota yritys olisi halunnut ja näin minä ja ajatukseni eivät mitenkään mahtuneet kyseiseen yritykseen.

Ota aina oppi, jota tarjotaan

Mitä juhlimista tässä sitten on? Irtisanominen on minulle lahja -lahja oppia paljon itsestäni. Jollakin toisella lähestymistavalla, olisin ehkä saanut asiani toteutetuksi. Sellaista vaihtoehtoa en osaa itsestäni tunnistaa, että olisin voinut taipua enää perinteiseen tapaan toimia ja johtaa – en usko enää sen tavan mahdollisuuksiin. Toinen arvokas oppi on kokea irtisanotun rooli. Lukuisista irtisanomisista ja saaduista opeista huolimatta, mikään oppi ei ole niin arvokas kuin itse kokemus. En koskaan enää haluaisi olla irtisanomassa ihmisiä, mutta jos sellainen tilanne vielä vastaan tulee, niin tämä kokemus on erittäin arvokas. Lisäksi nyt on valtava henkilökohtainen muutos edessä – sen läpikäytyäni uskon olevan jälleen entistä vahvempi erittäin monessa suhteessa.

Mitä pitäisi irtisanomisen kohdatessa osata ja jaksaa tehdä?

Ensimmäiseksi: mielesi on hallittavissa!

Tokihan surunkin tunteet ovat tärkeitä ja niiden läpi tulee kulkea – ei ohitse. Pyri kuitenkin ajattelemaan asian positiivisia puolia, edes yksi sekunti kerrallaan. Aivosi kyllä taipuu lopulta tahtoosi.

Yläasteen liikunnan openi sanat ovat edelleen kultaa: fyysinen ja psyykkinen hyvinvointi kulkevat käsi kädessä. Suosittelen erityisesti hapekasta ja hengästyttävää liikuntaa – se on uskomattoman tehokasta mielen terapiaa. Jos vielä uskallat vaikkapa joogaan, niin lupaan hyvinvointiisi merkittäviä tuloksia.

Kolmanneksi: käytä olemassa olevaa tukea!

Joskus on ollut itselläni elämässä tiukempiakin paikkoja ja silloin onneksi kynnykseni turvautua psykoterapeuttien ja psykiatrien apuun ei ollut liian suuri. Niinpä nytkin tuli käytyä psykologin juttusilla, vaikka tarve ei suuren suuri ollutkaan. Heillä on aina antaa hieman eri näkökulma kuin itsellä on. Eihän sitä näkökulmaa tarvitse ostaa, mutta hedelmällistä pohdittavaa se itselle antaa.

Neljänneksi: älä passivoidu!

Mitä ikinä teetkin, niin tee. Enkä nyt sano, että laiminlyö kehosi huudot levosta ja palautumisesta – päinvastoin. Mieti mitä elämältäsi haluat. Koulutusta, uutta uraa, yrittäjyyttä, harrastuksia,… Ole aktiivinen ja pidä elämänrytmi päällä.

Näillä me pärjäämme – näin uskon. Itse en tunne olevani nyt valmis uuteen vakavaan suhteeseen konepajateollisuuden kanssa, vaan lähden toteuttamaan unelmaani yrittäjyydestä. Nyt sitten äijän leukojen louskutus punnitaan. Onko näissä kirjoituksissani mitään perää. Minähän tiedän miten tehdään menestyksekäs strategia, miten hoidetaan asiakkuushallinta ja markkinointi monikanavaisessa mediassa. Ei ole säästyneet sanan sivalluksilta työttömätkään – montako ämpäriähän sitä joutuu itse ensi kesänä mustikoita poimimaan. Pysyhän kanavalla ja seuraa miten äijän käy.

Suuri kiitos!

Lopuksi haluan kiittää kaikkia työkavereitani – olette antaneet minulle todella paljon. Toivottavasti pystyn vielä maksamaan samalla mitalla takaisin. Kiitoksia myös hienoista palautteista ja kannustuksesta, joita olen teiltä saanut – ne antavat uskoa siihen, että valittu tie on oikea. Haluan tässä luvalla julkaista hienoimman palautteen, jonka olen koskaan saanut:

”Toivon sinulle aidosti onnea ja uskon sinun koulutuksistasi olevan hyötyä monille esimiehille, johtajille ja tiimissä työskenteleville. Itse olen saanut sinulta suuren opin johtamisesta ja sen inhimillisestä puolesta lisättynä motivoinnin taidon. Nämä aiheet ovat päivittäisessä ja kiireellisessä arjessa välillä haastavia toteuttaa, vielä jos omasta esimiehestä ei näitä aiheita välity. Olet ollut ehdottomasti motivointitaidoiltasi, sitouttamisessa, kannustamisessasi ja inhimillisyydessä paras esikuva ja esimies itselleni. Kiitoksia siitä mitä olet minulle esimerkilläsi näyttänyt ja opettanut. Lyhyesti; Uskon sinuun ja siihen mitä lähdetkään tekemään.”


Näillä eväin jaksan taas monet vastatuulet, joita on varmasti edessä. Muistakaa rakkaat ystävät palautteen voima – se on uskomaton. Niin töissä kuin kotona – niin ylä- kuin alasuuntaan!

-Markku-