Luottamus puuttuu – sorry!
Kirjoitettu 27.05.2015
”Sinuun en voi luottaa”, tämä on nyky-yhteiskuntamme peruslähtökohta. Päivittäin kohtaamme arjen hankaluuksia, joiden takana väitän olevan luottamuspulan. Suuren surun minulle aiheuttaa se, että luottamuksen puute on lähtökohtana kanssakäymiselle aikuisten välillä ja että lapsemme kasvavat sellaiseen arvomaailmaan.
Lappu on lastasi tärkeämpi
Käytännön esimerkiksi otan aamullisen koulutaksikyydin jalkansa loukanneelle lapselleni. Taksilappu on jäänyt jonnekin koulun ja taksikeskuksen välille ja taksikeskuksesta ei voitu taksia lähettää, koska ohjeiden mukaan lappu pitää olla. Varmasti asia on näin, mutta mikä on ollut asenne ja näkökulma, kun tuollainen ohje on tehty. Taksi – jos mikä – on palveluliiketoimintaa. Miten tullaan lopputulemaan, että lappu on asiakasta tärkeämpi – tuossa ideointipalaverissa olisin halunnut olla mukana. Onko todellakin aiheettomasti tilattujen taksikoulukyytien määrä ongelma?
Lähtökohdaksi luottamus
Jos yhteiskunnassamme vallitsisi luottamuksen ilmapiiri, ei kukaan edes tulisi pohtineeksi mahdollisuutta, että joku aiheetta tilaa taksikyydin lapselleen. En todellakaan väitä, etteikö näin voisi käydä. Pointtini onkin, että lähtökohdan soisi olevan luottamus ja väärinkäyttö olisi poikkeustila. Näistä lähtökohdista ohjeistus saattaisi olla muodossa: ”Palvele kyselemättä asiakasta parhaan kykysi mukaan ja jos väärinkäyttöä ilmenee, lähetä asiakkaalle normaalihintainen taksilasku.” Tämähän jopa saattaisi lisätä jonkun euron taksiyrittäjien kannattavuutta.
Resursseja se ei ole kiinni – päin vastoin
Kävin viemässä itse lapseni kouluun. Tuon parin kilometrin koulumatkalla vastaan tuli kaksi koulukyytitaksia. Kysymys oli siis vain asenteesta ja tahdosta – ei resursseista tai rahasta.
Luottamuspulalla on hintansa
Yksittäisenä tapauksena tämä on tietysti mitätön, mutta isossa kuvassa erittäin merkittävä. Maksaa miljoonia, ettei luoteta esimerkiksi yksittäisen työntekijän kykyyn hoitaa itse itselleen sopiva työsopimus työantajansa kanssa. Ei luoteta, että yrittäjä itse osaisi harkita, milloin haluaa asiakkaitaan palvella… Luottamuspulan aiheuttamia säädöksiä tulvii jatkuvasti joka tuutista. Jokaisesta meistähän tämä on kiinni – luottakaamme toisiimme ja olkaamme luottamuksen arvoisia!
Kuka muu muka – no joku muu tietysti!
Miksi tieto kyydin tarpeesta ei koskaan mennyt taksikeskukselle? Se ei sinällään ole oleellista – virheitä meille jokaiselle sattuu. Jaanpa kuitenkin tänään Talouselämässä olleen kirjoituksen ”jonkun muun hautajaisista”. Lie monelle meille tutuin kolleega tuo Jokunen.
-Markku-
Luottamus taitaa olla lempiaiheeni, tässä muutama aiempi kirjoitus aiheesta: