Ryhmadynamiikka

Ryhmädynamiikan merkitys

Kirjoitettu 20.02.2014

 

Lisäys 21.2.2014. Tämän ja monen muun ryhmädynamiikkaan liittyvän kirjoitukseni ajatukset ovat peräisin Rovion Esalta. Pian tämän kirjoituksen jälkeen sain kuulla Esan siirtyneen tästä ajastamme pois. Esa on minulle esikuva ja vaikuttanut elämääni todella paljon ja vaikuttaa varmasti elämäni loppuun saakka. Oli suuri kunnia saada olla hänen viimeiseksi jääneellä ryhmädynamiikan yhdeksänpäiväisellä koulutusjaksolla viime keväänä. Parasta mitä minä ja sinä voimme tehdä Esan muistolle, on pitää hänen ajatuksiaan elossa ja jakaa ryhmädynamiikan oppeja eteenpäin. Vielä joku kaunis päivä, me osaamme elää kuten Esa meitä opettaa. Tämän lupaan, lepää Esa rauhassa.

Eilinen olympialaisten jääkiekon neljännesvälierä asian jälleen hienosti todisti. 150 miljoonaa venäläistä kanavoi pahoinvointinsa paineena venäläisjoukkueen niskaan ja sitä joukkue ei pystynyt käsittelemään menestyksekkäästi. Eipä sillä – ei juuri mikään muukaan kotijoukkue isoissa turnauksissa ole tähän pystynyt jääkiekossa. Jalkapalossa tilanne on usein toisin päin. Etelä-Korea kaatoi omissa MM-kisoissa Italian ja Espanjan. Jalkapallon 19:ssä MM-kisoissa kotijoukkue on voittanut kisat peräti 6 kertaa ja ollut mitaleilla 11 kertaa. Vastaavassa määrässä jääkiekon viimeisiä MM-kisoja mestaruus on mennyt isäntämaalle vain kerran – viime vuonna Ruotsille. Mitaleille jääkiekossa kotijoukkue on yltänyt viisi kertaa viimeisten 19 MM-kisojen aikana. Miksi näin – sekin selveää tässä tarinassa.

Ryhmädynamiikkapäivä kiekkojunnujen kanssa

Ryhmädynamiikan asiat ovat olleet minulle sydäntä lähellä organisaatioiden johtamisessa, mutta nyt yrittäjänä pääsen katsomaan asiaa laajemmin ja sain hienon tilaisuuden pohtia näitä asioita Diskoksen D-junioreiden kanssa. Vietimmekin pari viikkoa sitten päivän erilaisten ryhmädynaamisten asioiden parissa pääasiallisesti kokemuksillisin konstein.

Miksi Rask onnistui, mutta Varlamov ei – kaksoistavoite?

Puhuimme paljon kaksoistavoiteilmiöstä. Ryhmässä ihmisellä on aina kaksi tavoitetta. Tavoite toteuttaa itse asiaa – eli perustehtävää sekä tunnetavoite. Tunnetavoite voi olla esimerkiksi tavoite tulla hyväksytyksi ryhmässä. Näiden kokonaissumma on aina 100%. Mitä enemmän ihmisen resurssista menee tunnetavoitteeseen, sitä vähemmän sitä jää perustehtävän toteuttamiseen. Tästä esimerkkinä oli ruoan tilaus päivän aikana. Ruoka päätettiin tilata pizzeriasta ja suurin osa pojista halusi pizzaa – tarkemmin katsottuna kaikki halusivat pizzaa. Ruokailun jälkeen asiaa läpikäydessä selvisi kuitenkin, että muutama poika olisi halunnut jotain muuta. Halu samaistua ryhmään ajoi tässä tapauksessa 100%:sti perustehtävän yli. Sama ilmiö oli eilen nähtävissä taistelussa Rask vs. Varlamov.

Miksi Tuukka oli niin paljon parempi kuin Varlamov? Eikö Varlamovin taito riittänyt ottamaan kiinni esimerkiksi Aaltosen maalia? Ihan varmasti taito olisi riittänyt, mutta se taito ei ollut kokonaan käytettävissä, koska osa hänen kapasiteetistaan meni tunnetavoitteen täyttämiseen. Hänen päässään takoi onnistumisen pakko. Sama näkyi muistakin venäläisistä – muutamia käsittämättömiä virheitä ja paljon pieniä. Tällä kertaa venäläisten tunnetavoite oli todennäköisesti juuri onnistumisen pakko, pakko näyttää täydelle hallille ja koko Venäjälle, että he ottavat olympia-kultaa. Viimeisessä erässä tunnetavoitteeseen lisättiin vielä pelko ajan loppumisesta. Jos taitotaso oli Tuukan puolella 55% vs. 45% oli keskittyminen perustehtävään Tuukan eduksi 80% vs. 20%. Tämän seurauksena Venäjän maaliin meni joka seitsemäs laukaus ja Suomen maaliin vain yksi 38:sta.

Ovenchkin luottamus Tarasenkoon petti?

Toinen merkittävä asia, josta ryhmädynamiikkapäivässä puhuttiin oli luottamus. Jääkiekko on joukkuepeli. Valmentajien tulee luottaa pelaajiinsa ja pelaajien valmentajaansa sekä toisiin pelaajiin. Tämä näkyi mainiosti eilen Suomen peluuttamisesta sekä pelaajista. Ykkösketju oli jäällä 14-15min ja nelosketju 10-11min – ylivoimaa oli Suomella kuitenkin 7min10sec. Kovalchuk surffaili kentällä yli 23min, kun taas Tarasenko pääsi jäälle viisi kertaa pelaten yhteensä kolme minuuttia. Tarasenkon tehot NHL:ssä ovat tänä vuonna 18+16. Suomen joukkueesta vain Jokisen Jussi on pystynyt vastaavaan. Ovechkinin surffailu oli silmiinpistävintä – luottiko hän, että muut voisivat ratkaista pelin? Ei todellakaan luottanut. Selänne tai Granlund eivät jääneet maleksimaan kentälle ja hakemaan itselleen pisteitä, vaan he luottivat, että muutkin pystyvät ratkaisuja tekemään. Aaltonen tuli ja heitti kovalla itseluottamuksella kiekon maaliin. Hänellä oli tunne, että koko joukkue luottaa hänen tekemiseen ja silloin tuollaisetkin teot onnistuvat!

Ovechkin käytti valtaa – muut seurasivat

Mitä tekivät Jokinen ja Kukkonen kun teki kipeää? Menivät pää kainalossa täysillä vaihtoon. Mitä teki Datsyuk kun muka teki kipeää – makaa 10sec jäässä ja jatkaa sen jälkeen surffailua kentällä!!! Suomalaiset tekivät hammasta purren töitä jokainen joukkueen eteen. Suurin osa venäläisistä yritti tavoitella omaa etuaan – Ovechkin pahimpana esimerkkinä. Tämä sosiaalinen laiskuus näkyi selvemmin muissa Venäjän peleissä. Ainoa joukkueen eteen pelannut venäläinen oli mielestäni Radulov. Aika-ajoin hän sai mukaansa Datsyukin ja silloin jo jotain tapahtui. Ovechkin on niin suuri johtaja venäläisessä kiekossa, että joukkuetoverit seuraavat hänen esimerkkiään – tahtomattaankin. Bilyaletdinov yritti osoittaa joukkueelle, ettei kaveria kannata seurata. Hän heitti Ovechkinin jäähylle, kun Yemelin ei sinne itse voinut mennä. Se ei riittänyt herättämään joukkuetta. Hän ei ehkä olisi halunnut koko miestä joukkueeseen, mutta tunnetavoitteen takia hänellä ei ollut mitään mahdollisuutta tehdä toisin. Esimerkin näyttäminen ja etenkin seuraajien saaminen on kaikessa johtamisessa erittäin tärkeää. Ilman seuraajia ei ole johtajaa. Venäjän harmiksi valtaosa joukkueesta seurasi Ovechkinia.

Koivu ja Filppula vahvistivat Suomen joukkuetta?

Ryhmädynamiikkapäivässä jo kaksi viikkoa sitten puhuimme, että Suomi on vahvempi, koska Koivu ja Filppula joutuivat jättämään kisat väliin – sitten vielä Barkovkin. Tämä teoria kävi nyt käytännössä toteen – näin väitän. Niin hienoja pelaajia kuin miehet ovatkin, heidän poisjääntinsä aiheutti Suomen joukkueelle ryhmädynaamisen kuohunnan, jonka valmennusjohto osasi käsitellä hienosti. Ryhmän kehittyminen on aina prosessi ja tuo kuohunta oikein käsiteltynä boostasi Suomen ryhmää prosessissa eteenpäin. Kaikkien tapahtumien seurauksena Suomi voitti eilen kisojen taitavimman joukkueen. Enää ei tule taitavampaa joukkuetta vastaan näissä kisoissa. Eilisestä päivästä lähtien nämä pelit ratkaistaan ryhmädynamiikalla. Sinne jäi Sveitsikin Latvian jalkoihin. Siinä taas uskon, että sveitsiläisiin iski voittamattomuuden tunne.

IMG_7815dise

Suomi kääntää Ruotsi-pelon voitoksi!

Suomella onkin seuraavana pahin mahdollinen vastus ryhmädynaamisessa mielessä. Meille on jo perimään rakennettu alemmuuden tunne ruotsalaisia kohtaan ja media on sitä näissäkin olympialaisissa taas hienosti lisää tukenut. Miten Erkka tämän tunnetavoitteen häiriön poistaa – en tiedä, olisi mielenkiintoista nähdä. Vastaava tilanne on tosin ruotsalaisillakin. He ovat varmasti iloisia, ettei heitä vastaan tule Venäjä – helppouden tunne puserossa ei anna yhtään plussaa perustehtävän tekemiselle. Lisäksi Ruotsin joukkue ei ole hävinnyt vielä kertaakaan ja tappioasemaa joukkue on päässyt harjoittelemaan koko turnauksessa vain 1min 23sec Latviaa vastaan. Kuinka suuren palan nämä lohkaisevat heidän kapasiteetistaan – jää nähtäväksi. Joka tapauksessa puntit ryhmädynamiikan osalta ovat paljon enemmän tasan Suomen seuraavassa pelissä kuin Venäjää vastaan oli. Niinpä taas suurempi rooli tulee sille, kumpi on taitavampi jääkiekossa – eilen se ei ratkaissut.

Tärkeintä on ilmiöiden olemassaolon oivaltaminen

Nämä asiathan eivät ole faktoja. Tärkeintä on, että kaikessa tekemisessämme me pysähdymme ajoittain näitä ilmiöitä pohtimaan. Ammattiurheilussa ilmiöt lienevät tutuimpia. Sinällään paradoksaalista, koska urheilussa tulee aina uusia pelejä ja uusia mahdollisuuksia. Ryhmädynamiikassa onnistumista on vaikea mitata – urheilussa tosin tämäkin on parhaimmalla tolalla. Onnistumisen mittaus on rakennettu ottelun lopputuloksen sisään. Suomi – Venäjä ryhmädynamiikkaottelu päättyi eilen 23-1. Yhden pisteen Venäjälle teki Radulov – Suomelle vähintään jokainen pelaaja + Erkka.

Joukkueurheilu tappaa monen nuoren itsetunnon!

Junioriurheilussa puolestaan vastaan tulee jatkuvasti karmeita virheitä ryhmädynamiikan osalta. Se on tietysti luonnollista, koska ryhmädynaamisten ilmiöiden ymmärtäminen puuttuu lähes kaikilta pelaajilta ja suurimmalta osalta harrastajavalmentajilta. Tämäkin on vain yksi ilmiö muiden joukossa, eikä se ole kenenkään vika. Suurin harmi on tietysti niitä nuoria kohtaan, jotka elävät eniten tunteidensa mukaan. Virheet valmennuksessa tappavat heidän itsetunnon ja vaikutus ei jää pelkästään kentälle. Yhtä isoja virheitä tehdään myös toisin päin. Kovan itsetunnon omaavia pelaajia pönkitetään väärällä tavalla entisestään ja sitten jonain päivänä punainen numero 8 murskaa 150 miljoonan ihmisen unelman – suurimman osan matka päättyy tosin jo ennen ammattilaisuraa.

Menestyviä yrityksiä yhdistää hyvä ryhmädynamiikka

Työelämässä ollaan vielä useammin täysin hukassa ryhmädynamiikan viidakossa. Koko asian olemassaoloa ei monessakaan johtoryhmässä edes ymmärretä – saatikka sitten organisaation alemmilla tasoilla. Työelämässä ei tule useinkaan kovin montaa ottelua. YT:t pistävät ihmisiä pihalle ja konkurssit korjaavat satoa. Menestyjiäkin onneksi löytyy ja väitän, että näitä yrityksiä yhdistää keskittyminen perustehtävään – ja sitä ei rakenneta muuten kuin hyvän ryhmädynamiikan kautta.

Kannattaako hernekeiton syönti vaimon kanssa keskellä työpäivää?

Ryhmädynamiikka on tietysti läsnä joka asiassa. Vaimo huutaa nyt hernekeitolle ja minä vaan jatkan naputtelua. Tässä on vaakalaudalla minun itsemääräämispyrkimykseni. Aaarrgh, nyt on pistettävä ryhmän etu etusijalle ja syömääääänn….

…kylläpäs kannatti – hyvää oli ja tiedä vielä mihin molempien hyvä mieli johtaakaan. Ihmissuhteissakaan ei ryhmädynamiikassa jaeta pisteitä. Moni parisuhde olisi varmasti pelastettavissa pelkästään sillä, että ymmärtäisimme luonnolliset ilmiöt ja osaisimme ne ottaa huomioon viimeistään konfliktin käsittelyssä.

Boostia sinun ryhmällesi ryhmädynamiikasta

Haluasitko kokemuksellisesti viedä ryhmääsi ryhmädynamiikan polulla eteenpäin? Nyt se on mahdollista. Otapa yhteyttä, niin tuunataan ryhmällesi sopiva kehitysprosessi.

Lue palvelusta lisää:Yhteistyökäyttäytymisen kehitysprosessi

IMG_7806dise

Jääkiekon kotihaitta

Ai niin, unohtui vastata, miksi turnauksien kotietu on jalkapallossa, mutta jääkiekossa onkin kotihaitta. Tämä johtuu pelien kovasti erilaisesta luonteesta. Jääkiekossa suurinkin tähti katsoo suurimman osan pelistä vaihtopenkiltä. Jääkiekossa perustehtävään paneutuminen rakennetaan vaihtoaitiossa – siellä on aikaa miettiä ja valmistautua seuraavaan rypistykseen. Aikaa miettiä tarkoittaa myös aikaa siirtää ajatukset pois perustehtävästä. Jalkapallossa puolestaan samat henkilöt suorittavat koko peliajan perustehtävää. Vaihtopenkin merkitys futiksessa on huomattavasti pienempi. Olemalla läsnä koko ajan pelissä, helpottaa keskittymistä perustehtävään. Jääkiekossa valmentajan vaikuttaminen peliin on merkittävästi suurempi – vaikutus kohdistuu nimenomaa vaihdossa istuviin pelaajiin. Miten valmentaja saa pelaajien ajatukset pysymään perustehtävässä, niin että laatikkoon hypätessä jokainen pelaaja käy tekemässä 30 sekuntia sitä, mitä joukkueen etu vaatii. Kotijoukkueen kannustuksessa tai paineessa ei varmasti ole eroa näiden lajien välillä.

-Markku-