keho ja mieli

Kehon rakennus – valmista tuli

Kirjoitettu 28.06.2013

Ensimmäisen kerran taisin punttisalille vääntäytyä Posion Pyrinnön kellariin 24 vuotta sitten – siitä alkoi kehon rakennusprojekti. Otin heti rakennusmestariksi alan asiantuntijan Antin (terveisiä Antille, jos joskus tähän kirjoitukseen törmäät, viimenäkemästä taitaa olla noin 20 vuotta) ja hänen avullaan pääsimme kaverini kanssa projektissa hienosti alkuun. Projektihan on ollut työläs kuten rakennusprojektit tuppaavat olemaan. Ellei ihan jokainen viikko, niin ainakin lähes, on projektin kimpussa tullut oltua, mutta valmista ei vain ole meinannut tulla. Eilen tuli – nyt enää tarvitaan vain säännöllistä kunnossapitoa. Miten tähän lopputulemaan päädyin?

Pintaremonttia kehoonkin

Kehon rakennusprojekti on tavallaan kummallinen rakennusprojekti, koska etupäässä rakennetaan vain ulkovuorausta ja harvempi haluaa, että projekti koskaan valmistuisi tai ajattelee sen voivan koskaan valmistua. Kehon rakennusprojektissa on hyvin samanlaisia vaiheita kuin talon rakentamisessakin: kesäisin vedetään maalia pintaan, osa tapetoi ihoaan pysyvämmin sekä kruusailuja tehdään pieniin yksityiskohtiin – eipä lisäsiipien ja terassinkaan rakentaminen ihmiskehoon ole enää kovin vierasta. Yksi vaihe kehon rakentamisesta usein kuitenkin puuttuu – perustukset. Kehossa tämän elementin koen olevan pään sisällä. Jotta projektista koskaan tulisi valmista, täytyvät perustukset olla kunnossa. Harvemmin kehon rakentamisessa lähdetään liikkeelle perustuksista, joten rungosta riippuen urakka voi olla vaivalloinenkin, mutta antoisa se varmasti on. Oma oivallukseni kuvastaa tyypillistä oppimisprosessia – asian olen tiedostanut pitkään, mutta eilen tuli voimakas tunne, että tiedostaminen on muuttunut käyttäytymiseksi ja muuttanut ajatteluani.

Löytyykö leijonan mieli lihaksista?

Edelleen olen samaa mieltä kuin joskus aikaisemmassa kirjoituksessani eli kehon muokkaaminen on ihan hienoa – jokainen tavallaan ja rajoillaan, kunhan muutosten ei odoteta muuttavan sinua ihmisenä. Mieli eli perustukset säilyvät ulkoisista remonteista huolimatta. Joskus luin Pakkotoisto.com-forumista (mikä on sinällään todella loistava keskustelupalsta) kommentin, jossa todettiin, että mieluummin haluaa olla päivän leijona kuin koko elämän hiiri. Tulkitsin sen silloin niin, että henkilö oli valmis uhraamaan oman terveytensä lihasmassan edestä. En ole kaivellut tekstejä – saiko hän olla jonain päivänä leijona, epäilenpä. Luulen, ettei leijonan mieli löydy lihaksista, vaan nimenomaan pään sisältä.

Haluan ymmärtää edelleen mistä olen tullut ja miten perustukseni ovat rakentuneet

Oma kehoni ei ole varmaan muuttunut ulkoisesti kymmenessä vuodessa mihinkään suuntaan muuten kuin tietysti ikä on tuonut mukanaan omat muutoksensa – etupäässä karismaa 😛 . Mieli on ehkä muuttunut – toivottavasti parempaan suuntaan. Avaintekijänä tähän on minulla ollut tietoisen läsnäolon opettelu ja siitä seurannut positiivisen ajattelun harjoittelu – välillä väen vängälläkin. En kuitenkaan halua unohtaa myöskään perustusten rakennetta. Haluan ymmärtää edelleen mistä olen tullut ja miten perustukseni ovat rakentuneet. Pelkästään tonkimalla perustuksia, tie uusiutumiseen voi olla pitkä, mutta ottamalla mukaan tietoisia käyttäytymismalleja, saattaa oikoteitäkin löytyä. Minulle siis sekä-että, mieluummin kuin joko-tai. Nämä polut ja valinnat ovat todella henkilökohtaisia ja ne on jokaisen itse löydettävä.

Näillä eväin siis kehokin tuli valmiiksi. Joku päivä voi tietysti tulla trombi ja pyyhkäistä koko tönön täysin hajalle, mutta jälleen Sinuhen sanoin: ”Antakaamme sydämemme iloita tänään, huomisesta ei kukaan tiedä”.

-Markku-