Olemme aina lapsia – onneksi!
Kirjoitettu
29.05.2014
Hyvinvointivuorovaikutus
Eric Berne tunnisti yli puolivuosisataa sitten ihmisen mielestä kolme minätilaa. Minätila sisältää ajattelun, tunteet, sekä toiminnan. Minätiloja ovat vanhempi, lapsi ja aikuinen. Tämän voi ymmärtää niin, että koko elämämme ajan käyttäydymme jollakin kyseisistä malleista. Minkä käyttäytymismallin milloinkin valitsemme? En tiedä – luulen, että valinta pohjautuu hyvin alkukantaisiin vaistoihin ja kokemuksiimme elämämme varrelta.
Lapsettaako – se on normaalia?
Käyttäydymme siis koko elämämme läpi joissakin tilanteissa kuten olemme oppineet käyttäytymään lapsena. Myönteisessä tapauksessa olemme spontaaneja, kekseliäitä, luovia ja välittömiä. Itsestäni löydän tämän moodin, kun keksin jonkun uuden idean. Jälkikäteen ajateltuna saatan tehdä innostuksissani ihan älyttömiä asioita, vaikka koko idea olisikin täysin toteuttamiskelvoton – ainakin valtaosan mielestä. Kielteisellä tavalla lapsen minätilassa ihminen on puolestaan kiukutteleva, itsekeskeinen, impulsiivinen ja ahdistunut. Juuri nyt minusta tuntuu, että olen tässä tilassa – tosin en osaa jäsentää syytä, miksi näin on. Elämässä tapahtuu ehkä juuri nyt niin paljon isoja muutoksia, että olo on avuton, kun on tunne, ettei kaikki ole täysin omissa käsissä – niin kuin ei lapsena useinkaan ollut.
Käyttäydymme kuten vanhempamme
Vanhemman minätilassa käyttäydymme kuin vanhempamme käyttäytyivät, kun olimme itse lapsia. Vanhempi voi olla kontrolloiva, määräilevä, itsevaltainen tai joustamaton tai sitten huolehtivainen, lempeä, ystävällinen sekä myötätuntoinen.
Tunteeton aikuinen
Aikuisen minätilassa ihminen toimii puolestaan ilman suurempia tunteita suunnitelmallisesti, loogisesti ja tilanteen kannalta järkevästi. Toiminta on valittua ja harkittua.
Itse olen tämän transaktioteorian palasen lukenut noin puolivuotta sitten ja se on auttanut ymmärtämään omaa käyttäytymistäni useamman kerran. Harvoin omaa käyttäytymistä tulee tutkittua spontaanissa tilanteessa, mutta jälkeenpäin on joskus hyvä palata menneeseen hetkeen ja pohtia miksi tuli käyttäydyttyä kuten tuli ja olla itselleen ehkä taas hieman armollisempi.
Saamme olla aina lapsia!
Muutenkin minua kiehtoo ajatus, ettei meidän koskaan tarvitse täysin aikuistua. Voimme leikkiä ja olla lapsia aina välillä, jos siltä tuntuu ja tuntuuhan se. Ulkopuolelta itseämme ottamamme paine valitettavasti liian usein pakottaa meidät aikuisen minätilaan ja näin maailma on monesti turhan harmaa. Nyt on tulossa kesä ja kesälomat, muistetaanhan vähän leikkiäkin!
-Markku-